Elinkeinoharjoittajan hinnoittelu ei saa perustua asiakkaan sukupuoleen


Parturit, kampaamot ja kauneudenhoitoala

Parturien ja kampaamojen hinnoittelu ei saa perustua asiakkaan sukupuoleen

Tasa-arvolaki ei estä yrittäjää tarjoamasta vain parturi- tai kampaamopalveluja eikä hinnoittelemasta palvelujaan niiden vaatiman työmäärän ja laadun mukaan. Tasa-arvolaki ei myöskään edellytä yrittäjältä lisäkouluttautumista tai uusien työvälineiden hankintaa. Tasa-arvolaki edellyttää ainoastaan, että parturi- ja kampaamoyrittäjä tarjoaa palvelujaan kummallekin sukupuolelle ja että palvelun hinnoittelu perustuu asiakkaan hiuksiin kulloinkin tehtävään toimenpiteeseen, ei asiakkaan sukupuoleen.

Naisten hiuksille tehtävät toimenpiteet ovat yleensä ammatillisesti vaativampia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Sen vuoksi hiusten muotoilun vaatimat keskimääräiset erot naisilla ja miehillä eivät oikeuta käyttämään sukupuoleen perustuvaa hinnoittelua.

Hyväksyttäviä hinnoitteluperusteita ovat esimerkiksi käytetty aika, työn ammatillinen vaativuus tai käytetyt aineet ja niiden määrä. Työhön käytetyn ajan tulisi hinnoitteluperusteena tarkoittaa työhön tosiasiallisesti kulunutta aikaa, ei erilaista keskimääräistä aikaa naisille ja miehille.

(Tasa-arvovaltuutetun tiedote 22.4.2010)

Kauneushoitoalan palvelujen tarjoaminen sukupuolen perusteella

Yhdenvertaisen kohtelun periaate ei edellytä, että miehille ja naisille olisi aina tarjottava yhtäläiset edellytykset. Edellytyksenä on, että palveluja ei tarjota suotuisammalla tavalla toisen sukupuolen edustajille.

Vallitseva kulttuurinen käytäntö tai häveliäisyyssyyt voivat olla tasa-arvolain mukaan hyväksyttävä peruste erilaiselle kohtelulle.

Kauneushoitoalalla voidaan vedota häveliäisyyssyihin sellaisena oikeutettuna tavoitteena, jonka perusteella esimerkiksi alalla työskentelevältä naiselta ei voida edellyttää, että hän ilman omaa suostumustaan joutuu tekemään tiettyjä kauneudenhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joiden suorittaminen edellyttää vastakkaista sukupuolta olevan henkilön intiimialueiden paljastamista. Kauneushoitoalalla työskentelevä nainen voi siten kieltäytyä tekemästä miehille tiettyjä kauneudenhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joka edellyttää vastakkaista sukupuolta olevan asiakkaan intiimialueiden paljastamista.

(TAS 316/2008; TAS 359/2013)