Häirintä työpaikoilla

Työnantajan tulee huolehtia siitä, ettei työntekijä joudu työelämässä seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi. Vastuu häirinnän poistamisesta siirtyy työnantajalle siinä vaiheessa, kun työnantaja on saanut tiedon työntekijän kokemasta häirinnästä.  Työnantajan menettelyä on pidettävä tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja laiminlyö velvollisuutensa ryhtyä käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi.

Jos häiritsijänä on työnantaja itse (esimerkiksi toimitusjohtaja, hallituksen jäsen tai muu vastaavassa asemassa oleva taho), häirityn ei tarvitse erikseen ilmoittaa häirinnästä muulle työnantajan edustajalle, jotta menettely olisi katsottava kielletyksi syrjinnäksi.

Häirityllä on kuitenkin lähtökohtaisesti velvollisuus osoittaa häiritsijälle, että tämän toiminta ei ole toivottua, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Jos häirintään on esimerkiksi sisältynyt uhkailua häirityn aseman heikentämisestä siinä tapauksessa, ettei tämä alistu häiritsevään käyttäytymiseen, painoa ei tule antaa vastentahtoisuuden ilmaisemiselle. Myöskään sellaisissa häirintätilanteissa, joissa häiritsijän olisi tullut tavanomaista harkintaa käyttäen tietää käyttäytymisensä häiritseväksi tai muuten ei-toivotuksi, ei häirityllä voi katsoa oleva velvollisuutta osoittaa häiritsijälle, millä tavalla hän häiritsijän käyttäytymisen kokee.

Häirintää kokenut voi ilmoittaa asiasta esimerkiksi esimiehelle, työsuojelupäällikölle, työsuojeluvaltuutetulle, muulle luottamushenkilölle tai työterveyshuollolle. Tarvittaessa neuvontaa ja apua antavat työsuojelupiiri, oma ammattiliitto tai tasa-arvovaltuutettu.

Häirintää epäiltäessä työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi. Vain työnantajalla on tähän riittävän tehokkaat valtuudet ja keinot. Tällaisia ovat esimerkiksi:

  • häiritsijälle annettava huomautus
     
  • varoitus
     
  • työtehtävien tai työskentelytilojen järjestelyt 
     
  • häiritsijän työsuhteen irtisanominen tai purku.