Eri työ- tai virkaehtosopimukset palkkaerojen syynä

Työ- tai virkaehtosopimuksen määräykset eivät saa olla ristiriidassa tasa-arvolain vaatimusten kanssa. Toisinaan palkkasyrjintää epäilevä työntekijä (työntekijät) ja parempaa palkkaa saava verrokkihenkilö (verrokkihenkilöt) voivat kuulua eri työ- tai virkaehtosopimusten piiriin. Tasa-arvolain perusteluissa todetaan, käsiteltäessä tasa-arvosuunnittelun osana tehtävää palkkakartoitusta, että ”eri työehtosopimusten noudattamista ei sinänsä voida pitää perusteena sille, että saman työnantajan palveluksessa oleville maksettaisiin samasta tai samanarvoisesta työstä erisuuruista palkkaa”.

Hallituksen esityksessä viitataan tältä osin Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun asiassa Enderby (C-127/92), joka koskee syrjintäkiellon ulottuvuutta. Asiassa Royal Copenhagen (C-400/93) unionin tuomioistuin on todennut, että miesten ja naisten samapalkkaisuusperiaate on sovellettavissa myös silloin, kun palkoista on sovittu järjestöjen keskinäisissä neuvotteluissa tai paikallistasolla käydyissä neuvotteluissa. Kansallinen tuomioistuin voi ottaa tämän seikan huomioon arvioidessaan palkkaeron syrjivyyttä.  

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO:2013:10 ja KKO:2013:11 käsitellyissä asioissa oli kysymys siitä, että kaupunki maksoi eri työ- ja virkaehtosopimusten piiriin kuuluville samaa työtä tekeville työntekijöille näiden sopimusten perusteella erisuuruista palkkaa. Tämä ratkaisu ei koskenut sukupuolten välistä tasa-arvoa. Korkein oikeus korostaa perusteluissaan, ettei asiassa ollut miltään osin kysymys naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon edes välillisesti liittyvästä tilanteesta, joten sitä koskevalla sääntelyllä ja käytännöllä ei ollut asiassa merkitystä. Asiassa oli kysymys syrjinnästä sellaisilla kielletyillä perusteilla, joista säädetään yhdenvertaisuuslaissa. Korkein oikeus katsoi, ettei kaupunki ollut toimillaan ja päätöksillään asettanut työntekijöitä eri asemaan näillä perusteilla, eikä kysymys ollut syrjinnästä esimerkiksi ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Tuomioin mukaan kaupungilla oli kuitenkin työsopimuslaissa säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen perusteella velvollisuus mahdollisuuksiensa mukaan tasoittaa syntyneet palkkaerot. Korkein oikeus totesi, että työnantajan palkkausjärjestelmässä sovellettavat olennaiset palkkausperusteet eivät saa muodostua pysyvästi toisistaan poikkeaviksi samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden osalta. Työnantajalle on kuitenkin annettava mahdollisuus kohtuullisessa siirtymäajassa yhtenäistää eriperusteiset palkat.