Skip to Content

Tasa-arvovaltuutetun lausunto alaikäisavioliittojen sääntelytarvetta koskevasta arviomuistiosta (TAS 291/2018, annettu 6.9.2018)

Oikeusministeriö on pyytänyt tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa alaikäisavioliittojen sääntelytarvetta koskevasta arviomuistiosta.

Avioliittolain (234/1929) 4 §:n 1 momentin mukaan alle kahdeksantoistavuotias ei saa mennä avioliittoon. Lain 4 §:n 2 momentissa säädetään oikeusministeriön mahdollisuudesta antaa erityisistä syistä alle 18-vuotiaalle henkilölle lupa avioitua. Laissa ei ole asetettu alaikärajaa poikkeusluvan hakijalle.

Ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamisesta säädetään avioliittolain 115 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomailla pätevästi solmittu avioliitto on lähtökohtaisesti pätevä myös Suomessa. Avioliitto voidaan kuitenkin lain 139 §:n mukaan jättää tunnustamatta, jos sen pitäminen pätevänä johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen lopputulokseen.

Tasa-arvovaltuutettu kannatti lausunnossaan kansainvälistä pyrkimystä estää lapsiavioliitot pitkällä tähtäyksellä kokonaan. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että alaikäisenä solmittu avioliitto ja erityisesti raskaus voi olla tyttöjen terveydelle haitallinen ja vaikuttaa negatiivisesti sekä nuoren tytön että pojan mahdollisuuksiin hankkia korkeampaa koulutusta. Ehdottoman alaikärajan nostaminen 18 vuoteen on perusteltua myös siksi, että avioliitto on paitsi perheoikeudellinen myös varallisuusoikeudellinen oikeustoimi, joiden osalta asianomainen tulee täysin oikeustoimikelpoiseksi vasta 18-vuotiaana. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosittanut avioliiton vähimmäisikärajan nostamista 18 vuoteen sekä tyttöjen että poikien osalta riippumatta siitä, ovatko vanhemmat antaneet suostumuksen avioliitolle.

Alle 18-vuotias ei avioliittolain mukaan lähtökohtaisesti saa mennä avioliittoon muuta kuin poikkeusluvalla. Laissa oleva pääsääntö ilmaisee tässä tapauksessa sen oikeustilan, jota perheoikeudessa pidetään tavoitteena. Avioliitolla on merkittäviä ja haasteellisia oikeusvaikutuksia, joihin alaikäisen ei voida katsoa olevan riittävän kypsä vastaamaan. Sen vuoksi avioliiton solmimisen pitäisi olla ainoastaan kahden aikuisen välinen sopimus.

Ruotsissa ja Tanskassa ehdoton alaikäraja on 18 vuotta. Myös Norjassa valmistellaan samansuuntaista lainsäädäntömuutosta. Lapsen oikeuksia koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ilmaistut periaatteet ja suositukset sekä pohjoismaisen lainsäädännön kehitys täysi-ikäisyysrajan vahvistamiseksi ehdottomaksi alaikärajaksi on syytä ottaa huomioon.

Mikäli poikkeuslupamenettely jätetään lakiin, ehdottomaksi alaikärajaksi tulisi asettaa 16 vuotta (vrt. rikoslain suojaikäraja). Poikkeuslupamenettelyssä lasta tulisi kuulla suullisesti ja erikseen ilman muiden asiaan liittyvien henkilöiden (vanhemmat, tuleva aviopuoliso) läsnäoloa, jotta hän voisi mahdollisesta painostuksesta vapaana ilmaista oman tahtonsa.

Ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamisen osalta tasa-arvovaltuutettu totesi, että Ruotsin ja Tanskan omaksuma linja on perusteltu. Lapsiavioliitto, jossa ainakin toinen osapuoli on alaikäinen Suomeen tullessaan, tulisi näin ollen tunnustaa vain, mikäli sen tunnustamatta jättäminen johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin.

Arviomuistiossa ei käsitellä Ruotsissa harkittavana olevaa vaihtoehtoa, jonka mukaan lapsiavioliittoja ei tunnusteta enää missään tapauksessa. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että myös Suomessa tätä mahdollisuutta tulisi selvittää ja harkita. Tällöin kaikki lapset Suomessa, kansalaisuudesta ja kotipaikasta riippumatta, olisivat oikeutettuja samantasoiseen suojaan. 

28.09.2018