Vuorotteluvapaalain (1305/2002) vuorottelukorvauksen takaisinperintä (TAS 152/2015, annettu 29.12.2015)

Opetusalan ammattijärjestö OAJ pyysi tasa-arvovaltuutettua ohjeistamaan viranomaisia vuorottelukorvauksen takaisinperintää koskevan säännöksen soveltamiskäytännöstä. OAJ viittasi tilanteeseen, jossa henkilö jää ensin vuorotteluvapaalle ja sitten perhevapaalle sillä tavalla, että toteutuneen vuorotteluvapaan vähimmäiskesto jää alle lain mukaisen vähimmäiskeston, jolloin hänellä ei olisi oikeutta vuorotteluvapaakorvaukseen. Asianomaiselle maksettu vuorottelukorvaus tulisi periä takaisin ja hänelle tulisi tuloton jakso vuorotteluvapaan alkamisesta perhevapaan alkamiseen asti.

Vuorotteluvapaalain 19 §:ssä säädetään takaisinperinnästä luopumisesta kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä korvauksen aiheeton maksaminen ole johtunut vuorottelijan vilpillisestä menettelystä. Vaikka kyseisessä tapauksessa olisi tietenkin kohtuullista luopua takaisinperinnästä, takaisinperinnän kohtuullistaminen ei OAJ:n mukaan olisi varmaa ilman nimenomaista ohjetta asiasta.

Tasa-arvolaissa (609/1986) tarkoitetaan syrjinnällä muun muassa eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä tai eri asemaan asettamista vanhemmuuden, perheenhuoltovelvollisuuden taikka muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella. Tasa-arvolain 4 §:ssä asetetaan viranomaisille velvollisuus edistää tasa-arvoa.

Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on tasa-arvovaltuutetusta annetun lain (1328/2014) 2 §:n 2 -kohdan mukaan aloittein, neuvoin ja ohjein edistää tasa-arvolain tarkoituksen toteuttamista. Tasa-arvovaltuutettu pitää OAJ:n tavoin tärkeänä sitä, että kyseisen kaltaisessa tilanteessa vuorottelukorvauksen takaisinperinnästä luovuttaisiin. Sen vuoksi tasa-arvovaltuutettu pyysi työ- ja elinkeinoministeriötä täsmentämään vuorotteluvapaalakia koskevia soveltamisohjeita edellä tarkoitetulta osin, kun ohjeita seuraavan kerran uudistetaan tai päivitetään.

 

 

17.02.2016