Hyppää sisältöön

Tasa-arvovaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi (TAS 353/2016, annettu 4.11.2016)

Maakunta- ja sote-uudistuksessa on kyse hyvin suurista muutoksista, joilla on merkittäviä vaikutuksia myös sukupuolten tasa-arvoon. Tasa-arvovaltuutetusta on hyvä, että hallituksen esitysluonnoksen tausta-aineistona on ollut sukupuolivaikutusten arviointi. Tasa-arvovaltuutettu on tyytyväinen siihen, että sote-järjestämislaissa on huomioitu sukupuolten tasa-arvon edistämistavoite. Olisi tärkeää, että tasa-arvon edistämistavoite otettaisiin myös maakuntalakiin.

Maakunta- ja sote-uudistukseen liittyy mittavia muutoksia erityisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstölle, josta valtaosa on naisia. Muutosten ensi vaiheessa henkilöstön asema on turvattu melko hyvin sillä, että henkilöstön siirroissa sovelletaan liikkeenluovutuksen periaatteita. Pidemmän ajan vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea tietää.  Tämä luo epävarmuutta työntekijöiden asemaan. Työnantaja ja työpaikka voivat muuttua, työmatkat pidentyä ja työn ja perheen yhteensovittaminen vaikeutua.

Muutosten yhtenä tavoitteena on hidastaa sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen kasvua noin 3 miljardilla eurolla. Kun henkilöstökulut ovat noin 2/3 sosiaali- ja terveydenhuollon menoista, on olemassa suuri vaara, että työntekijöiden asema huononee nykyisestä muutosten seurauksena. Kielteisiä vaikutuksia voi tulla esimerkiksi palkkoihin, eläkkeisiin ja työsuhteiden pysyvyyteen. Naisten asema työelämässä ei näyttäisi olevan paranemassa. Muutokset voivat olla joillekin työntekijöille myös mahdollisuus päästä suurempien työnantajien palveluksessa aikaisempaa helpommin uusiin tehtäviin ja koulutuksiin sekä edetä urallaan.  Johtotehtävät kuitenkin vähenevät ja kilpailu niistä kovenee.

Kun useiden kuntien ja kuntayhtymien työntekijöitä siirretään yhden työnantajan eli maakunnan alaisuuteen, voi samaa ja samanarvoista työtä tekevien, eri sukupuolta olevien työntekijöiden välille syntyä palkkaeroja, jotka työnantaja on tasa-arvolain perusteella velvollinen korjaamaan. Suunnitelmallinen työ palkkojen harmonisoimiseksi kohtuullisen ajan kuluessa on syytä aloittaa heti uusien työnantajaorganisaatioiden muodostuttua. Mikäli henkilöstöä tulee sote-muutoksen myötä jollain aikavälillä siirtymään enemmän yksityisten palvelujen tuottajien palvelukseen, palkkatietojen julkisuus ei koske näitä työntekijöitä.

Uudistuksella merkittävä osa yhteiskunnallista päätöksentekovaltaa siirtyy kunnista ja kuntayhtymistä maakuntiin Tasa-arvovaltuutettu on huolissaan siitä, mikä tulee olemaan naisten ja miesten osuus uusissa maakuntavaltuustoissa. Kunnanvaltuustoissa naisten osuus on 36 prosenttia valtuutetuista. Naisten ja miesten edustukseen maakuntavaltuustojen asettamissa toimielimissä voidaan vaikuttaa säätämällä tasa-arvolain kiintiösäännös koskemaan myös niitä.

Naisten ja miesten väliset terveys- ja elinikäerot sekä eri sukupuolten ja sukupuolivähemmistöjen erityistarpeet on tärkeää ottaa huomioon sote-palvelujen suunnittelussa ja tarjonnassa. Erityisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevien miesten terveysongelmiin ja heille tarjottujen palveluiden riittävään tarjontaan ja niiden käyttämisen esteiden poistamiseen tarvitaan toimenpiteitä. Naisten osuus terveys- ja sosiaalipalveluiden käyttäjistä kasvaa erityisesti vanhuudessa. Naisten eläkeköyhyys estää heitä käyttämästä maksullisia lisäpalveluja, mikä on otettava huomioon erilaisia palveluja, kuten vanhuspalveluja suunniteltaessa.

Palveluiden tuottamisessa ollaan maakunta- ja sote-uudistuksella siirtymässä käyttämään aikaisempaa enemmän yksityisten yritysten palveluja. Myös maakuntien on yhtiöitettävä osa toiminnastaan tarjotessaan sote-palveluja. Palveluiden käyttäjille suunnitellaan valinnanvapautta palveluiden tuottajan valinnassa. Esityksen perusteella on vaikea arvioida, miten valinnanvapaus toteutuu kaikille käytännössä yhdenvertaisesti. Ei ole varmaa, mihin sote-palveluiden laaja-alainen yhtiöittäminen johtaa ja onko kehitys maakuntien ja demokraattisen päätöksenteon hallittavissa ja tulokset uudistuksen tavoitteiden mukaisia esimerkiksi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen kannalta.

Tasa-arvolain mukaan viranomaisilla on velvollisuus edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa muun muassa palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa. Yrityksillä ei ole tällaista velvollisuutta tasa-arvon edistämiseen. Palveluita kilpailutettaessa on tärkeää asettaa sukupuolten tasa-arvon toteutuminen yhdeksi tuottajan valinnan kriteeriksi.

02.12.2016