Lausunnot

Tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla julkaistaan sellaisia lausuntoja, joilla on yleistä tai oikeudellista mielenkiintoa.

Takaisin

Tasa-arvovaltuutettu eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana 6.2.2019 kertomuksestaan eduskunnalle (K22/2018 vp; lausunto TAS 33/2019; annettu 4.2.2019)

Tasa-arvovaltuutettu eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana 6.2.2019 kertomuksestaan eduskunnalle (K22/2018 vp; lausunto TAS 33/2019; annettu 4.2.2019)

Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle tasa-arvovaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle (K 22/2018 vp).

Tasa-arvovaltuutettu oli eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana 6.2.2019 tasa-arvovaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle. Tasa-arvovaltuutetun tehtäviin kuuluu antaa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomus tasa-arvon toteutumisesta. Tasa-arvovaltuutettu on luovuttanut ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle joulukuussa 2018.

Tässä asiantuntijalausunnossa tasa-arvovaltuutettu haluaa nostaa esiin tasa-arvon edistämistä oppilaitoksissa koskevia kertomuksessa esitettyjä havaintoja ja toimenpidesuosituksia.
 

Oppilaitosten velvollisuus laatia tasa-arvosuunnitelma

Tulisi selvittää tasa-arvosuunnittelun toimivuus peruskouluissa. Selvityksessä tulisi huomioida myös perusopetuksen opetus-suunnitelman perusteissa olevan tasa-arvon edistämisvelvoitteen toteutuminen.

Jokaisella oppilaitoksella on velvollisuus laatia sen toiminnan kehittämiseen tähtäävä tasa-arvosuunnitelma. Tasa-arvosuunnitelma tukee tasa-arvon edistämistä kaikessa koulun toiminnassa. Oppilaitoskohtaisella suunnitelmalla varmistetaan, että oppilaitoksessa tehdään järjestelmällistä tasa-arvoa edistävää työtä. Velvoite laajeni vuonna 2015 koskemaan myös peruskouluja.

Oppilaitosten tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen toteutumisen valvonta on ollut viime vuosina yksi tasa-arvovaltuutetun toiminnan painopisteistä.

Tasa-arvovaltuutetun toisen asteen oppilaitoksia koskeva valvontatoimi vuosina 2009−2014 paljasti, että oppilaitosten työ tasa-arvon edistämiseksi on ollut vaatimatonta. Tasa-arvo-valtuutetun arvioimista toisen asteen oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista noin kaksi kolmasosaa ei täyttänyt tasa-arvolain asettamia vähimmäisvaatimuksia.

Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten osalta Opetushallitus laati vuosina 2010 ja 2013 tasa-arvosuunnitelmien seurantaa koskevat selvitykset. Vastaavalla tavalla on nyt tarvetta selvittää, miten tasa-arvon edistämistä koskeva velvoite peruskouluissa toteutuu. Tämä on myös sisällytetty hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan, jonka yhtenä tavoitteena on tukea peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua ajantasaisilla oppailla, koulutuksella ja seurannalla. Tavoitteen mukaan Opetushallituksen tulisi myös muun muassa arvioida tasa-arvosuunnittelun toteutumista. Tasa-arvovaltuutettu ei ole vielä saanut tietoa siitä, miten kysymystä tasa-arvosuunnittelun toteutumisen arvioinnista peruskouluissa ollaan toteuttamassa.
 

Seksuaalisen häirinnän vastainen työ oppilaitoksissa

Oppilaitoksilla ja opetuksen ja koulutuksen järjestäjillä tulisi olla velvollisuus seurata seksuaalisen häirinnän yleisyyttä ja toimen-piteiden tehokkuutta muun muassa Kouluterveyskyselyn koulu-kohtaisten tietojen avulla.

Tasa-arvolain oppilaitoksia koskevan edistämissäännöksen mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Oppilaitoksiin suuntautuvasta seksuaalisen häirinnän vastaisen työn kehittämisestä on muodostunut tärkeä osa tasa-arvovaltuutetun työtä ja sitä on tehty yhteistyössä eri viranomaisten kanssa.  

Vuonna 2017 toteutetun Kouluterveyskyselyn tulokset ovat edelleen huolestuttavia nuorten kokeman häirinnän osalta. Esimerkiksi perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisista pojista 12 % ja tytöistä 30 % sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten pojista 8 % ja tytöistä 30 % oli kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Häirintäkokemukset tapahtuvat enimmäkseen muualla kuin koulussa, mutta häirinnän ennaltaehkäisyssä oppilaitoksilla on suuri merkitys, koska niissä voidaan käsitellä häirintää ja omien rajojen merkitystä.

Oppilaitoksilla ei välttämättä kuitenkaan ole yhteistä käytäntöä seksuaalisen häirinnän tunnistamiseksi tai siihen puuttumiseksi, jolloin esiin tulleisiin tilanteisiin ei ole aina osattu puuttua asianmukaisesti. Se, että peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista häirintää kokeneista 11 %, lukiolaisista 23 % ja ammattiin opiskelevista 22 % olisi tarvinnut tilanteessa apua koulun aikuisilta, mutta ei ollut sitä saanut, on erityisen huolestuttavaa. Oppilaitoksella kuitenkin on paitsi lakiin perustuva velvollisuus puuttua koulussa esiintyvään häirintään myös velvollisuus häirinnän ennaltaehkäisyyn.
 

Opettajankoulutuksen merkitys

Tasa-arvon edistämiseen liittyvät kysymykset tulee sisällyttää nykyistä vahvemmin opettajankoulutukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tulisi taata opettajille riittävät valmiudet tasa-arvon edistämiseen koulussa.

Hallitusohjelmissa sekä hallituksen tasa-arvo-ohjelmissa on kiinnitetty huomiota tarpeeseen sisällyttää tasa-arvoa edistävää koulutusta opettajankoulutukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Esimerkiksi tasa-arvokokeilutoimikunta totesi jo vuonna 1988, kuinka ”opettajien peruskoulutuksessa on annettava tuleville opettajille valmiudet edistää työssään sukupuolten välistä tasa-arvoa”. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin asia on edelleen ajankohtainen.

Kouluissa ja muissa oppilaitoksissa tehtävällä tasa-arvotyöllä on suuri merkitys erityisesti sukupuoliroolien ja stereotypioiden purkamisessa. Tätä mahdollisuutta ei välttämättä vielä täysin osata hyödyntää.

Tasa-arvovaltuutettu on pitänyt tärkeänä, että oppilaitos on mukana murtamassa opetuksen ja oppilaanohjauksen avulla stereotyyppisiä eri ammatteja ja oppiainevalintoja koskevia käsityksiä. On pyrittävä vaikuttamaan niihin asenteellisiin tekijöihin, jotka ohjaavat sukupuoleen perustuviin koulutus- ja ammatinvalintoihin. Oppilaitoksen tulee rohkaista oppilaita ja opiskelijoita tekemään yksilöllisten ominaisuuksien, vahvuuksien ja motivaatiotekijöiden perusteella ennakkoluulottomia aine-, suuntautumis- ja uravalintoja eli hakeutumaan myös aloille, joilla oppilaan ja opiskelijan oma sukupuoli on vähemmistönä.

Monissa peruskouluissa on herätty siihen, että tasa-arvotyö on merkityksellistä oppilaitoksen toiminnan kehittämiseksi. Myös perusopetuksen perusteet edellyttävät sukupuolten tasa-arvon edistämistä monin tavoin. Miten tässä on käytännössä onnistuttu, on syytä selvittää hallituksen tasa-arvo-ohjelman kirjauksen mukaisesti.
 

Tarve kiinnittää huomiota oppimiseroihin

Oppimiseroja ja niiden syitä on edelleen analysoitava. Oppimiserojen kaventamiseen on kiinnitettävä huomiota jatko-opintomahdollisuuksien turvaamiseksi ja syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi.

Tasa-arvolain oppilaitoksia koskevaan edistämissäännökseen lisättiin vuonna 2015 maininta siitä, että jatkossa tulee kiinnittää erityistä huomiota oppimiseroihin. Tällä on haluttu korostaa sitä, ettei riitä, että opintosuoritusten arviointi on tasapuolista. Mahdollisia eroja tyttöjen ja poikien tai naisten ja miesten oppimistuloksissa tulee arvioida ja eroja aiheuttavia syitä tulee eri tavoin purkaa.

Sukupuolittuneet oppimiserot vaihtelevat oppiaineittain. Eräissä oppiaineissa tyttöjen osaaminen on selvästi parempaa kuin poikien, kun taas toisissa aineissa osaamiserot eivät ole yhtä yksiselitteisiä. Myös suhtautuminen moniin oppiaineisiin eroaa tyttöjen ja poikien kesken. Lienee ilmeistä, että erityisesti poikien ja perusopetuksen kohtaamisessa on ongelmia. Tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot perusopetuksessa näyttäisivät olevan suurimmillaan heikoimmilla oppilailla. Tästä syystä erityisesti heikosti osaaviin oppilaisiin olisi kiinnitettävä huomiota, olivatpa nämä oppilaat sitten tyttöjä tai poikia.

07.02.2019