Hyppää sisältöön

Sairaanhoitajalle ei tarjottu enää määräaikaista työtä hänen ilmoitettuaan halustaan jäädä hoitovapaalle (TAS 274/2015, annettu 3.5.2016)

Tasa-arvovaltuutettu katsoi, että leikkausosastolla sairaanhoitajana työskennellyttä henkilöä syrjittiin tasa-arvolain kieltämällä tavalla, kun hänelle ei tarjottu enää määräaikaisia sopimuksia hänen ilmoitettuaan halustaan jäädä vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle.

Sairaanhoitaja oli työskennellyt leikkausosastolla sijaisena yhtäjaksoisesti neljä ja puoli vuotta. Hänelle oli tänä ajanjaksona tehty kahdeksan määräaikaista työsopimusta eri perustein. Hän jäi loppuvuonna 2014 äitiys- ja vanhempainvapaalle ja ilmaisi kesällä 2015 työnantajalle halunsa jäädä vielä hoitovapaalle. Hoitovapaa myönnettiin neljäksi päiväksi, minkä jälkeen sairaanhoitopiiri ilmoitti, että sillä ei ollut enää tarjota työtä kyseiselle sairaanhoitajalle.

Tämän jälkeen yhteensä kahdeksan muun sijaisen määräaikaisia työsuhteita jatkettiin leikkaus- ja anestesiaosastolla. Sijaisista seitsemän oli työskennellyt osastolla vähemmän aikaa kuin hoitovapaata hakenut sairaanhoitaja, kaksi uusinta sijaista alle vuoden. Yksikään sijaisuuksista ei ollut avoimessa haussa, vaan niitä tarjottiin työntekijöille suoraan. Tämä oli ollut aiemmin käytäntönä myös lausuntoa pyytäneen sairaanhoitajan kohdalla.

Tasa-arvovaltuutetun vastaanottamien selvitysten mukaan oli selvää, että työtä on ollut tarjolla lokakuun 2015 jälkeen leikkaus- ja anestesiaosastolla useille sijaisille. Sijaisuuksien perusteista ei voi päätellä, kenelle sijaisuutta olisi todennäköisesti tarjottu, koska perusteet vaihtelivat ja sijaisuuksia oli koottu myös usean eri henkilöiden poissaolojen perusteella. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että on varsin todennäköistä, että määräaikaista työtä olisi tarjottu lausuntoa pyytäneelle sairaanhoitajalle, mikäli hän olisi palannut suoraan vanhempainvapaalta työhön eikä ilmoittanut halukkuudestaan jäädä vuodeksi hoitovapaalle. Asiassa näyttäisikin syntyvän syrjintäolettama, jonka kumotakseen sairaanhoitopiirin tulisi esittää epäedulliseen asemaan asettamiselle muu, hyväksyttävä syy.

Sairaanhoitopiiri perusteli tilannetta sillä, että työntekijä ei ollut ilmoittautunut työnhakijaksi Kuntarekryn kautta. Tällaista vaatimusta ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin ollut esitetty, päinvastoin työntekijän oli annettu ymmärtää, ettei hänen tarvitse itse huolehtia työsopimuksensa jatkosta. Lisäksi sairaanhoitopiiri perusteli sijaisten rekrytointikäytäntöään oikealla osaamisen kohdentamisella.

Lausuntoa pyytäneelle sairaanhoitajalle ei kuitenkaan ollut työsuhteiden aikana annettu mitään sellaista palautetta, joka viittaisi siihen, että hänen työskentelyssään olisi puutteita. Hän pystyi toimimaan sekä valvovan että instrumentoivan hoitajan roolissa monissa eri leikkauksissa. Hän oli päivystänyt vuodesta 2011 ja häntä on kertomansa mukaan kierrätetty eri tehtävissä ja myös osastojen välillä. Hyvän käytettävyyden puolesta puhuu myös se, että hänen sopimuksensa oli uusittu seitsemän kertaa peräkkäin yli neljän vuoden ajan.

Tasa-arvovaltuutettu katsoi, että sairaanhoitopiiri ei selvityksissään esittänyt tasa-arvolain edellyttämää muuta, hyväksyttävää syytä, joka selittäisi muuttuneen käytännön työntekijää kohtaan.

17.06.2016