Hyppää sisältöön

Raskaussyrjintäepäily rakennusalan vuokratyössä (TAS 158/2019, annettu 9.1.2020)

Maalari A epäili tulleensa syrjityksi raskauden vuoksi. Hän ei ollut saanut henkilöstövuokrausyritys X Oy:ltä määräaikaisia maalarintöitä sen jälkeen, kun hän oli kertonut olevansa raskaana. A:n mukaan hänelle oli ilmoitettu, ettei yrityksellä ollut mahdollisuutta tarjota hänelle sopivaa työtä ja että hänet oli poistettu yrityksen listoilta.  

A oli ollut X Oy:ssä töissä vuodesta 2016 lukien. Hänen työsopimuksensa olivat olleet 28.5.2018 alkaen lähes yhtäjaksoisia niin, että työsopimusten välissä oli ollut vain pari päivää. Viimeisin määräaikainen sopimus oli solmittu ajalle 19.9.2018-27.1.2019.

Asian arviointi

Tasa-arvovaltuutetun arvioitavana asia oli siltä kannalta, oliko A:ta syrjitty tasa-arvolain vastaisesti raskauden perusteella, kun hänen määräaikaista työsuhdettaan ei ollut uusittu 27.1.2019 jälkeen. Tasa-arvolain mukaan kyse on syrjinnästä, jos työnantaja palvelussuhteen jatkumisesta päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden perusteella epäedulliseen asemaan.

Määräaikainen työsuhde päättyy normaalisti ilman irtisanomista määräajan päättyessä. Työnantajalla ei siten lähtökohtaisesti ole velvollisuutta jatkaa määräaikaista työsuhdetta. Määräaikaista työsuhdetta ei kuitenkaan saa jättää jatkamatta syrjivällä perusteella, kuten esimerkiksi raskauden vuoksi.

Työnantaja oli vedonnut menettelynsä oikeuttamisperusteena raskaana olleen A:n työturvallisuudesta huolehtimiseen. Työnantajan mukaan työmailta, joilla käytetään raskaana oleville turvallisia materiaaleja, ei ollut tullut tilauksia työntekijöistä. Siksi työnantaja ei ollut voinut tarjota A:lle sellaista maalarin työtä, joka ei olisi vaarantanut hänen ja sikiön terveyttä.  A:n mukaan suurimmassa osassa työmaista, joilla hän oli työskennellyt, oli käytetty raskaana oleville turvallisia materiaaleja.

Jos raskaana olevan työntekijän työtehtävät tai työolot vaarantavat hänen tai sikiön terveyden, eikä vaaratekijää voida poistaa, työntekijä on työsopimuslain mukaan pyrittävä siirtämään raskauden ajaksi muihin, hänen työkykynsä ja ammattitaitonsa huomioon ottaen sopiviin tehtäviin. Jos työntekijää ole mahdollista siirtää raskauden ajaksi muihin hänelle sopiviin tehtäviin, työntekijällä voi olla oikeus erityisäitiysvapaaseen.

Tasa-arvovaltuutettu tarkasteli tilannetta sekä siltä kannalta, että työnantajalla oli ollut raskaana olevalle sopivaa työtä tarjottavana, että siltä kannalta, että raskaana olevalle sopivaa työtä ei ollut tarjottavana.

Mikäli raskaana olevalle sopivaa työtä oli ollut tarjottavana, ei A:n määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättämiselle ollut tasa-arvolain mukaista hyväksyttävää syytä. Tällöin työnantaja oli syrjinyt A:ta tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla raskauden perusteella.

Mikäli maalarin työtä, jossa käytetään turvallisia materiaaleja, ei tosiasiallisesti ollut tarjolla, oli arvioitava sitä, voiko raskaana olevan työntekijän suojelua pitää hyväksyttävänä syynä jättää määräaikainen työsuhde uusimatta.

Tasa-arvolakia on sovellettu niin, että työntekijän erityinen suojelu raskauden perusteella ei saa johtaa syrjintään. Määräaikaisuuden jatkamatta jättäminen tilanteessa, jossa työsuhde on aikaisemmin uusittu, asettaa raskaana olevan epäedulliseen asemaan, eikä raskaana olevan suojelemista voi pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä syynä olla jatkamatta määräaikaista työsuhdetta.

Avoimeksi on kuitenkin edelleen jäänyt se, onko kuitenkin olemassa joitakin tilanteita, joissa henkilön voi syrjäyttää työhönotossa raskauden perusteella. Oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella työnantajalla voi olla mahdollisuus tiettyjen edellytysten toteutuessa jättää työntekijä valitsematta määräaikaiseen tehtävään raskauden vuoksi. Edellytyksinä on, että työ on kestoltaan rajattu ja lyhyt, eikä sen voida olettaa jatkuvan tai toistuvan, ja työn laadun takia on välttämätöntä, että sama henkilö tekee työn yhtäjaksoisesti loppuun.

Tasa-arvovaltuutetun arvio oli, että A:n tilanteessa ei ollut kyse edellä kuvatusta rajatusta tilanteesta, jossa häntä ei olisi tarvinnut ottaa raskauden vuoksi huomioon määräaikaisuutta jatkettaessa. Rakennustyön luonne on sellainen, että loppuvan ja alkavan työkohteen välillä voi olla lyhyitä katkoja.  A:n X Oy:ssä tekemien määräaikaisten työsuhteiden perusteella on kuitenkin voinut olettaa työn jatkuvan tai toistuvan.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytti todennäköiseltä, että mikäli A ei olisi tullut raskaaksi, hänen määräaikaista työsuhdettaan X Oy:ssä olisi jatkettu. Työnantaja ei ollut väittänyt, ettei maalarin työtä ylipäänsä olisi ollut enää tarjolla, vaan vedonnut siihen, että työ olisi vaarantanut raskaana olleen A:n terveyden, eikä hän olisi voinut sitä sen vuoksi käytännössä tehdä.  A:n työturvallisuudesta huolehtimista ei voinut pitää tasa-arvolain mukaisena hyväksyttävänä syynä määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättämiselle. A olisi voinut olla oikeutettu erityisäitiysvapaaseen ja työnantaja olisi voinut ottaa hänelle sijaisen. Tasa-arvovaltuutetun arvion mukaan A:ta oli syrjitty tasa-arvolain vastaisesti raskauden perusteella.

Näytön arviointi ja syrjintäasioiden lopullinen ratkaiseminen tapahtuu yleensä käräjäoikeudessa työnantajaa vastaan mahdollisesti nostettavan hyvityskanteen käsittelyn yhteydessä, mikäli osapuolet eivät pääse asiassa muuten sovintoon.

03.04.2020