Lausunnot

Tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla julkaistaan sellaisia lausuntoja, joilla on yleistä tai oikeudellista mielenkiintoa.

Takaisin

Raskauden vaikutus nollatyösopimukseen (TAS 320/2013, annettu 24.3.2015)

Raskauden vaikutus nollatyösopimukseen (TAS 320/2013, annettu 24.3.2015)

Siivoustyötä tekevä henkilö pyysi tasa-arvovaltuutetulta kannanottoa siitä, onko häntä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa kielletyllä tavalla, kun hänelle ei raskaudesta kertomisen jälkeen enää annettu samaa määrää työtunteja kuin aikaisemmin.

Lausunnonpyytäjä oli ollut tarvittaessa töihin kutsuttava työntekijä ja hänen työsopimuksensa oli ollut niin kutsuttu nollatyösopimus. Hän oli siis sitoutunut olemaan työnantajan käytettävissä kutsuttaessa, mutta hänellä ei ollut vähimmäistyöaikaa, joka velvoittaisi työnantajaa tarjoamaan hänelle työtunteja.

Nollatyösopimuksessa tai tarvittaessa työhön kutsuttavan työsopimuksessa tarjottavien töiden määrä kuuluu lähtökohtaisesti työnantajan päätäntävaltaan, jos työsopimuksessa ei ole toisin sovittu, eikä työsuhteessa ole vakiintunut tiettyä vähimmäistyöaikaa. Jos työtä on tehty epäsäännöllisesti ja työtuntien määrä on vaihdellut viikoittain, vakiintuneen tason määrittäminen voi olla vaikeaa.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa käytännön vakiintumisen edellytyksinä on pidetty sitä, että käytäntöä on sovellettu pitkähkö aika, käytäntö on ollut selvä ja yksiselitteinen, sitä on noudatettu poikkeuksitta tai vain vähäisin poikkeuksin, eikä sovellettu käytäntö ole perustunut virheeseen. Arvio käytännön vakiintumisesta tehdään tapauskohtaisesti. Oikeuskäytännössä on annettu työajan vakiintumista arvioitaessa merkitystä muun muassa työsopimuksen sisällölle sekä työnantajan työvoiman tarpeelle.

Tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, että on arvioitava, onko lausunnonpyytäjälle vakiintunut viiden työssäolokuukauden aikana tehtyjen työtuntien perusteella tietty vähimmäistyöaika. Mikäli työtuntien määrää voidaan pitää vakiintuneena noin viiden kuukauden työnteon jälkeen ja tämä työtuntien määrä on raskaudesta kertomisen jälkeen olennaisesti vähentynyt, asiassa syntyy syrjintäolettama raskauden perusteella. Syrjintäolettaman kumotakseen työnantajan pitää pystyä osoittamaan, että tuntien antamatta jättäminen on johtunut muusta, hyväksyttävästä syystä kuin raskaudesta.

Kyseisessä tapauksessa oli esitetty ristiriitaisia käsityksiä siitä milloin ja mistä syystä lausunnonpyytäjän työtunnit olivat vähentyneet. Tasa-arvovaltuutettu ei voi kirjallisessa lausuntoprosessissa ottaa kantaa sellaisiin näyttökysymyksiin, jotka vaativat esimerkiksi suullista todistelua. Kiistanalaisia kysymyksiä koskevan näytön esittäminen ja arviointi voi tapahtua käräjäoikeudessa työnantajaa vastaan mahdollisesti ajettavan hyvityskanteen käsittelyn yhteydessä, jolloin viime kädessä voidaan ratkaista, rikkoiko työnantajan menettely tasa-arvolakia.

Tasa-arvovaltuutettu totesi lopuksi, että työsyrjintä on säädetty rangaistavaksi rikoslaissa. Työsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluu harkita, onko tässä tapauksessa todennäköisiä perusteita epäillä työsyrjintärikosta ja tulisiko asiasta tehdä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten.

 

 

 

22.10.2015