Hyppää sisältöön

Raskaana olevan työntekijän irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla (TAS 343/2018, annettu 4.4.2019)

Tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa pyytänyt nainen epäili, että häntä oli syrjitty tasa-arvolaissa (609/1986) kielletyllä tavalla, kun hänet oli irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä hänen ollessaan raskaana.

Työsuojeluviranomainen, aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue (AVI) siirsi asian hallintolain (434/2003) 21 §:n nojalla tasa-arvovaltuutetun käsiteltäväksi siltä osin kuin kyseessä on epäily sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä. Työsuojeluviranomainen antoi asiasta tarkastuskertomuksen työsopimuslain 7 luvun 9 §:ssä säädetyn raskaana olevan irtisanomissuojan osalta.

Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja irtisanoo, purkaa tai muutoin lakkauttaa palvelussuhteen sukupuolen perusteella. Työnantajan menettelyn katsotaan tapahtuneen sukupuolen perusteella esimerkiksi silloin, jos sen syynä on ollut työntekijän raskaus tai perhevapaa. Sukupuolten tasa-arvoa ei kuitenkaan ole loukattu, jos työnantaja pystyy näyttämään, että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä syystä kuin sukupuolesta.

Tasa-arvolain mukaan työntekijää pitää irtisanomistilanteissa kohdella samalla tavalla kuin häntä kohdeltaisiin, jos hän ei olisi ollut raskaana tai perhevapaalla. Häntä ei saa asettaa näistä syistä huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman raskaana tai perhevapaalla olemista eikä huonompaan asemaan kuin muita työntekijöitä. Työntekijä ei toisaalta myöskään ole raskauden tai perhevapaan perusteella muita työntekijöitä paremmassa asemassa.

Raskaana oleva työntekijä voidaan irtisanoa silloin, kun irtisanomisen syynä ei ole raskaus, vaan lain mukaiset tuotannolliset tai taloudelliset perusteet.

Asian arviointi

Asiassa oli ensisijaisesti kyse työsopimuslain 7 luvun 3 §:n tulkinnasta ja sen arvioimisesta, oliko työnantajalla ollut työsopimuslain mukainen tuotannollinen ja taloudellinen peruste irtisanoa työntekijän työsuhde.

Vaikka tasa-arvovaltuutettu ei oman toimivaltansa puitteissa voi ottaa kantaa siihen, onko asiassa noudatettu työsopimuslakia, yllä mainitun työsopimuslain säännöksen huomioon ottaminen on välttämätöntä sen arvioimiseksi, onko työntekijää syrjitty tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla raskauden vuoksi.

Asiassa oli riidatonta se, että työnantajalla oli ollut tieto työntekijän raskaudesta silloin, kun työsuhde oli irtisanottu. Näin ollen asiassa syntyy syrjintäolettama ja todistustaakka siirtyy työnantajalle. Syrjintäolettaman kumotakseen työnantajan tulee osoittaa, että hänellä on ollut hyväksyttävä peruste työsuhteen päättämiselle, eikä irtisanominen ole johtunut työntekijän raskaudesta.

Aluehallintoviraston antamassa tarkastuskertomuksessa on todettu, että työnantajan antama selvitys työn vähentymisestä ja tuotannollistaloudellisista irtisanomisperusteista on ristiriitainen ja että työnantaja ei ole esittänyt sellaista työsopimuslain 7 luvun 9 §:n mukaista selvitystä, joka johdonmukaisesti osoittaisi, ettei irtisanominen tosiasiallisesti johtunut työntekijän raskaudesta.

Myös tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, että asiassa esitetty selvitys yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja työvoiman tarpeesta oli ristiriitainen.

Koska tasa-arvovaltuutettu ei kuitenkaan voi oman toimivaltansa puitteissa tutkia asiaa irtisanomisperusteen olemassaolon osalta, asian selvittäminen tältä osin jää tuomioistuinkäsittelyn varaan. Työsopimuslain tulkinta, näytön arviointi ja syrjintäasian lopullinen ratkaiseminen tapahtuu viime kädessä käräjäoikeudessa työnantajaa vastaan mahdollisesti nostettavan hyvityskanteen käsittelyn yhteydessä, jossa voidaan myös esittää näyttöä osapuolten kirjallisten kertomusten perusteella ristiriitaisiksi jäävistä seikoista.

 

15.05.2019