Hyppää sisältöön

Palkkakartoituskokemuksia pirkanmaalaisilla työpaikoilla

Tasa-arvovaltuutetun tilauksesta on tehty selvitys siitä, miten palkkakartoitus toteutettiin 18 pirkanmaalaisella työpaikalla. Selvityksen tekijät toteavat, että palkkakartoitus voi vaatimattomastikin toteutettuna toimia konkreettisena työkaluna palkkatasa-arvon edistämiseksi.

Selvityksen "Palkkakartoituskokemuksia pirkanmaalaisilla työpaikoilla" toteuttivat Hanna-Leena Autio ja Liisa Huhta Tampereen työelämän tutkimuskeskuksesta. Selvityksessä mukana olleet työpaikat olivat erikokoisia ja edustivat sekä julkista että yksityistä sektoria. Työpaikat olivat olleet vuosina 2005–2007 mukana Työelämän tutkimuskeskuksessa toteutetuissa tasa-arvoa edistävissä hankkeissa.

Palkkakartoitus suunniteltiin ja analysoitiin yleensä työpaikan tasa-arvoryhmässä, jossa oli myös henkilöstön edustajia. Kahdella työpaikalla työntekijäpuoli ei ollut kuitenkaan lainkaan mukana palkkakartoituksen tekemisessä ja käsittelyssä. Tasa-arvoryhmät saivat palkkatiedot joko euromääräisinä, prosenttiosuuksina tai indeksilukuina. Palkkojen ilmoittamista prosentteina vaativat erityisesti yksityisen sektorin suuret yritykset. Yhdelläkään työpaikalla ryhmät eivät saaneet - ei siis myöskään julkisen sektorin työpaikoilla - nähdäkseen yksittäisten työntekijöiden palkkatietoja.

Työpaikat noudattivat erilaisia tapoja vertailtavien työntekijäryhmien muodostamisessa. Yleisimmin henkilöstö jaettiin työntekijöihin, toimihenkilöihin ja ylempiin toimihenkilöihin. Yleisesti tunnettu seikka naisten ja miesten töiden vahvasta eriytyneisyydestä tuli esiin tarkasteltaessa naisten ja miesten sijoittumista eri tehtäviin. Kaikilla selvityksessä mukana olleilla työpaikoilla moniin palkkaryhmiin kuului vain naisia tai vain miehiä. Tämän takia varsinkaan pienemmillä työpaikoilla palkkavertailua ei tehty tehtävänimikkeittäin.

Monilla työpaikoilla verrattiin vain joko naisten ja miesten tehtäväkohtaisia palkkoja tai kokonaispalkkoja niin, ettei palkanlisien osuutta kokonaispalkasta eroteltu. Joillain työpaikoilla myös palkanlisiin kiinnitettiin huomiota. Monilla työpaikoilla henkilökohtaiset palkanlisät jätettiin vertailun ulkopuolelle tai niitä ei eritelty kokonaispalkasta. Tutkijoiden työpaikoilla ohjeeksi antamassa, varsin pelkistetyssä perusmallissa oli sarakkeet "palkka ilman lisiä" ja "palkka lisien kanssa". Joillakin työpaikoilla jompikumpi näistäkin sarakkeista jätettiin tyhjäksi.

Pelkkää kokonaispalkkaa vertaamalla on hankala päästä kiinni palkkaeroihin ja niiden syihin. Selvityksen tekijät kuitenkin uskovat, että jo kokonaispalkkoja vertailemalla esiin tuleva palkkaero saattaa herättää niin paljon kysymyksiä, että palkkaeroja ryhdytään selvittämään tarkemmin.

Tässä selvityksessä mukana olleilla työpaikoilla palkkaero oli kaikissa henkilöstöryhmissä säännönmukaisesti miesten hyväksi. Sukupuoleen perustuvat palkkaerot samoissa tehtävissä olivat sopimuspalkkaisissa töissä suurempia kuin töissä, joissa palkkaus määräytyi työn vaativuuden perusteella. Useilla työpaikoilla jäi avoimeksi se, missä määrin palkkaero on selittämätöntä; kuitenkin kartoitus toi esiin sellaista eroa, jota ei pystytty selittämään. Palkkakartoituksiin ei juurikaan kirjattu analyysiä siitä, mistä palkkaerot kulloinkin johtuivat. Selvityksessä korostetaankin, että kaikista palkkakartoitusta koskevista ohjeista tulisi käydä ilmi palkkaerojen analysoinnin merkitys.

Selvityksen tekijät toteavat, että palkkakartoitus voi vaatimattomastikin toteutettuna toimia konkreettisena työkaluna palkkatasa-arvon edistämiseksi. Useimmilla työpaikoilla, joilla palkkakartoitus tehtiin, siitä seurasi jonkinlaisia toimenpiteitä. Muutamassa mukana olleessa yrityksessä palkkakartoitus johti siihen, että eräiden työntekijäryhmien toimenkuvia ja tehtävänimikkeitä ja samalla myös palkkausta tarkistettiin. Kahdella työpaikalla paikallisesti päätettävät palkankorotukset päätettiin kohdentaa niille ryhmille, joiden epätasa-arvoinen asema palkkauksessa oli tullut ilmi palkkakartoituksessa. Puolet työpaikoista kirjasi tasa-arvosuunnitelmaansa palkkakartoitusta jatkossa kehitettävän jollakin tavalla. Joillakin työpaikoilla päätettiin siitä, minkä seikkojen suhteen palkkakehitystä tullaan jatkossa erityisesti seuraamaan. Yksi kehittämisidea oli kohdella perhevapailla olevia palkkauksen suhteen samalla tavalla kuin työssä olevia.

Selvityksessä kehotetaan dokumentoimaan palkkakartoituksen jokainen vaihe sitä ensimmäisen kerran tehtäessä (mm. minkälaiset ovat olleet laskentaperusteet, mitä kuuluu eri palkanosiin ja keitä kuuluu eri henkilöstöryhmiin). Tämä on tärkeää, koska palkkakartoitustietoja keräävät ja kartoituksessa muutoin mukana olevat henkilöt voivat vaihtua.

 

Selvitys, pdf, 235 kB

20.02.2009