Naisvankien somaattisen ja psykiatrisen hoidon järjestäminen (TAS 91/2013, annettu 20.1.2015)

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, asettaako Rikosseuraamuslaitoksen päätös ulkoistaa naisvankien somaattinen ja psykiatrinen hoito naisvangit eriarvoiseen asemaan suhteessa miesvankeihin. Päätöksen myötä näiden hoitojen tarjoaminen päättyy Vankisairaalassa Hämeenlinnassa. Lausunnonpyytäjien mielestä naisvankien terveydenhoito tulee tämän päätöksen vuoksi olemaan erittäin epätasa-arvoinen suhteessa miesvankien terveydenhuoltoon ja vaarantaa naisvankien hoidon tason.

Tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö katsoo, että naispotilaiden mahdollisuutta saada tarvitsemaansa hoitoa ei heikennetä. Uudistus johtuu selvityksen mukaan yksinomaan Vankisairaalan naispotilaiden vähäisestä määrästä, ja pienen potilasryhmän hoito on mahdollista järjestää joustavasti yleisessä terveydenhoidossa.

Vankien terveystutkimuksen mukaan naisvankien sairastavuus on erityisesti psykiatrisen sairastavuuden osalta yleisempää kuin miesvangeilla. Rikosseuraamuslaitoksen selvityksen mukaan noin 8 prosenttia vangeista on naisia. 15 prosenttia hoitopaikoista olisi myös uudistuksen jälkeen naisille osoitettuja. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että Rikosseuraamuslaitoksen esittämän potilaspaikkojen prosentuaalisen jakautumisen perusteella ei voida todeta, että naisvangit olisivat tältä osin huonommassa asemassa kuin miesvangit.

Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että naisvankien somaattisen ja psykiatrisen hoidon järjestäminen Vankisairaalan ulkopuolisena ostopalveluna ei sellaisenaan tarkoita sitä, että naisvangit asetettaisiin tasa-arvolain vastaisesti eriarvoiseen asemaan sukupuolensa perusteella. Rikosseuraamuslaitoksen on huolehdittava, että naisvankien saama hoito on samantasoista kuin miesvankien saama hoito riippumatta siitä, millä tapaa naisvankien terveyspalvelut päätetään toteuttaa.

Asiassa on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia Vankisairaalan ulkopuolisilla toimijoilla on tarjota tehokasta hoitoa naisvangeille. Tasa-arvovaltuutettu ei voi asiantuntemuksensa puitteissa muodostaa kantaa naisvankien terveydenhoitoa koskeviin erityiskysymyksiin. Tasa-arvovaltuutettu ei voi toimivaltansa rajoissa myöskään ottaa kantaa siihen, miten nais- ja miesvankien terveydenhuolto on tarkoituksenmukaisinta järjestää. Valtuutettu kuitenkin korostaa, että esimerkiksi toimenpiteiden taloudellinen tarkoituksenmukaisuus ei saa johtaa syrjintään sukupuolen perusteella. Myöskään taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei ole hyväksyttävä peruste sille, että resurssit jaettaisiin epätasaisesti sukupuolen perusteella.

Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että Rikosseuraamuslaitoksen on pyrittävä varmistamaan, että uudistus ei vaaranna naisvankien hoidon tasoa suhteessa miesvankeihin. Esimerkiksi ulkoistettavia terveyspalveluita koskevat sopimukset tulee laatia niin kattaviksi, että nais- ja miesvankipotilaiden samantasoinen hoito voidaan turvata. Mikäli havaitaan, että naisvankien hoidon taso ei vastaa miesten saaman hoidon tasoa, tulee palveluita parantaa. Tasa-arvovaltuutettu painottaa, että uudistuksen tosiasiallisia vaikutuksia naisvankien hoitoon on aiheellista seurata ja arvioida.

29.01.2015