Naisvankien eriarvoinen kohtelu miesvankeihin nähden (TAS 196/2015, annettu 18.1.2016)
Hämeenlinnan vankilan toverikunnan jäsenet (29 allekirjoittajaa) pyysivät tasa-arvovaltuutetun kannanottoa joukkokanteeksi nimetyllä kirjeellä, jonka mukaan naisten mahdollisuudet käyttää puhelinta ja päästä suihkuun ulkoliikunnan jälkeen ovat rajoitetummat kuin miesvankien.
Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tasa-arvovaltuutetun toimivaltaan ei kuulu ottaa kantaa siihen, miten vankeusrangaistuksen suorittaminen Suomessa yleisesti ottaen järjestetään tai millä tapaa vankien hygienian hoidon tai puhelimenkäytön järjestämiseen on suhtauduttava vankeuslain tai muun normiston kuin tasa-arvolainsäädännön näkökulmasta.
Tasa-arvovaltuutettu pyysi asiasta selvityksen Rikosseuraamuslaitokselta. Selvityksen mukaan kantelun vireilletulon jälkeen suihkussa käyntiin liittyvää tilannetta on korjattu naisten osastolla muuttamalla ulkoilu uuteen ajankohtaan, jolloin vangeilla on mahdollisuus käydä suihkussa myös ulkoilun jälkeen.
Kantelun mukaan vangin tulee aamupuuron yhteydessä myös ilmoittaa halukkuudestaan päästä suihkuun ulkoilun jälkeen. Tältä osin Rikosseuraamuslaitos totesi selvityksessään, että vangeille tulee järjestää mahdollisuus päästä suihkuun ulkoilun päätteeksi siitä huolimatta, onko vanki aamulla muistanut ilmoittaa halukkuudestaan päästä suihkuun vai ei.
Kantelussa on myös esitetty, että naisvankien puhelimen käyttöoikeus on rajoitetumpi kuin miesvankien. Rikosseuraamuslaitos totesi, että koska eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisukäytännössään pitänyt mahdollisuutta päivittäiseen puhelimen käyttöön tärkeänä, vankien puhelimenkäytön tulisi olla mahdollista joka päivä.
Rikosseuraamuslaitos kiisti, että naisia ja miehiä olisi kohdeltu eriarvoisesti Hämeenlinnan vankilassa. Rikosseuraamuslaitos antoi kuitenkin omassa kannanotossaan ja tasa-arvovaltuutetulle osoitetun selvityksen yhteydessä Hämeenlinnan vankilan johtajalle ohjeet menettelytapojen muuttamisesta vankien hygienian hoitamiseen tai puhelimenkäyttöön liittyvien puutteiden tai rajoitusten osalta. Tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, ettei asia anna tästä syystä aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Tasa-arvovaltuutettu kiinnitti lopuksi Rikosseuraamuslaitoksen huomiota siihen, että toimenpiteiden taloudellinen tarkoituksenmukaisuus ei saa johtaa syrjintään sukupuolen perusteella. Taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei ole hyväksyttävä peruste sille, että resurssit jaettaisiin epätasaisesti sukupuolen perusteella. Rikosseuraamuslaitoksen olisi pyrittävä varmistamaan, että naisvankien kohtelu vankilassa vastaa miesvankien kohtelua kaikelta siltä osin kuin nais- ja miesvankeja voidaan pitää samassa asemassa olevina. Mikäli havaitaan, että naisvankien kohtelu ei vastaa miesten kohtelua, tulee käytäntöjä muuttaa yhdenvertaisiksi.
16.02.2016
