Uutiset

Takaisin

Naisia päätöksentekoon ja vähän muuallekin

Naisia päätöksentekoon ja vähän muuallekin

Päivi Romanov, Tasa-arvo 4/03

Kiintiösäännös tuli tasa-arvolakiin vuonna 1995. Se edellyttää valtiollisiin ja kunnallisiin toimielimiin 40 prosentin verran naisia ja miehiä, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Kiintiösäännös ihastutti ja vihastutti. Kielteisesti suhtautuvien mielestä ei ollut laitaa, että lain määräyksin pyritään vahvistamaan naisten vaikuttamismahdollisuuksia. Mutta kiintiösäännös on saanut muutoksen aikaiseksi.

En tiedä, mikä kiintiöissä sinänsä on ongelmallista. Johan historia on näyttänyt, että tasa-arvo ei toteudu itsestään. Laki yksin ei johda tasa-arvon täydelliseen toteutumiseen, tarvitaan myös muunlaisia toimia ja etenkin poliittista tahtoa muuttaa asioita. Mutta on asioita, jotka eivät ilman pakkoa näytä muuttuvan. Tällainen asia ovat miehisen vallan keskittymät, joita edustavat muun muassa liike-elämän johtopaikat. Jos muutosta ei "pehmein keinoin" tapahdu, ei auta muu kuin ottaa käyttöön kovemmat keinot. Kiintiö on sellainen. Se on väline tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, ei itsetarkoitus.

Vuodesta 1995 lukien laissa on myös ollut säännös, jonka mukaan valtio- ja kuntaenemmistöisten yhtiöiden johto- ja hallintoelimissä tulee olla tasapuolisesti naisia ja miehiä. Vaikka tiukkaa prosenttia ei ole mainittu, tämän on tulkittu tarkoittavan vähintään 40 % molempia. Mikä on tilanne vuonna 2003? Vuoden 2002 loppupuolella valtionyhtiöiden hallitusten jäsenistä 75 % oli miehiä, 25 % naisia (Hbl 9.12.2002).

Monissa valtionyhtiöissä ei ole yhtään naista ylimmässä johdossa. Suomen 40 suurimmassa pörssiyhtiössä 93 % hallitusten jäsenistä oli miehiä, 7 % naisia vuoden 2002 lopulla Hbl:n edellä mainitun artikkelin mukaan. Vuoden 2003 aikana tehdyt hallituspaikkavalinnat tuskin on tilannetta mullistanut. Tasapuolista edustusta edellyttävän säännöksen voimaan tulosta on kulunut 8,5 vuotta. Pitäisikö tehdä jotain?

Kun tasa-arvolakia parhaillaan uudistetaan, olisiko valtio- ja kuntaenemmistöisten yhtiöiden johtoelimiä koskeva säännös muutettava kiintiösäännöksi? Ja miksipä ei ajateltaisi kiintiöitä myös muiden pörssiyhtiöiden hallituksiin? Tätä tietysti vastustetaan raivokkaasti muun muassa perustuslain omistusoikeuden suojaan nojaten, mutta sittenpähän asia nousisi valtiosääntöoikeuden eksperttien tutkittavaksi. Tasa-arvokin kun on perusoikeus ja Suomen perustuslaissa turvattu.

Yhtiöiden hallituspaikkojen lisäksi on liuta muita haluttuja ja rahakkaita edustuspaikkoja, kuten Raha-automaattiyhdistyksen hallituspaikat, jotka valtioneuvosto nimittää ja joista puolet täytetään hallituksen edustajilla. RAY on julkisoikeudellinen yhdistys, joka käyttää julkista valtaa.

Toivoa sopii, että hallitus näyttää esimerkkiä ja käytännössä toteuttaa poliittista tahtoa edistää sukupuolten tasa-arvoa näitä paikkoja täyttäessään. On varmasti päteviä naisia, jotka hoitaisivat tehtävän mallikkaasti ja toisivat oman osaamisensa tärkeään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Miksi hyväksyisimme, että tällainen päätöksenteko kuuluisi vain miesten oikeuksiin? Mitä demokratiaa sellainen on?

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen johtopaikoillekaan ei juuri ole ollut naistunkua. Ilahduttavaa onkin, että Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) hallitukseen valittiin äskettäin kolme naista.

18.12.2003