Komissio viemässä Suomen EY-tuomioistuimeen eläkekiistassa?

(Infringement case 2004/4404)

Työnantajat ovat voineet Suomessa järjestää työntekijöilleen lakisääteistä eläketurvaa täydentävää vapaaehtoista lisäeläketurvaa muun muassa eläkesäätiöissä, eläkekassoissa, henkivakuutusyhtiöissä ja omissa eläkesäännöissään. Lisäeläketurvan etuutena on voinut olla lakisääteistä eläkeikää alempi eläkeikä. Perinteisesti kyseinen lisäetuus on ollut naisilla, joiden yleisimmät eläkeiät ovat Suomessa olleet alhaisemmat kuin miesten.

Etuuksien tasa-arvoistaminen on Suomessa toteutettu siten, että myös miestyöntekijät ovat voineet valita alemman eläkeiän, mikäli sellainen on tarjolla naisille. Tämä on ollut mahdollista 1.1.1994 alkaen. Kuitenkin, jos miestyöntekijä on valinnut alemman eläkeiän, hänen ennen 1.1.1994 ajoittuva eläkekarttumansa on voitu jättää eläkettä määritettäessä kokonaan huomioon ottamatta.

Tästä seuraa, että mies voi saada naista pienemmän eläkkeen. Esimerkiksi käy tasa-arvovaltuutetun toimistossa vireillä ollut tapaus, jossa miestyöntekijä olisi saanut 40 prosentin suuruisen eläkkeen mikäli olisi valinnut alemman eläkeiän, kun taas naistyöntekijä olisi ollut oikeutettu 66 prosentin suuruiseen eläkkeeseen. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tämä on yhteisöoikeuden ja tasa-arvolain samapalkkaisuusperiaatteen vastaista, koska eläkkeen määräytymisperusteet ovat erilaiset naisille ja miehille.

Mies nosti työnantajaansa vastaan tasa-arvolakiin perustuvan hyvityskanteen, mutta kanne ei menestynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Tämän johdosta tasa-arvovaltuutettu kanteli asiasta EU:n komissiolle. Tasa-arvovaltuutettu esitti kantelussa käsityksenään, että niissä tilanteissa, joissa miestyöntekijät voivat valita alemman eläkeiän, yhteisöoikeuden tehokkaan toteuttamisen vaatimus olisi edellyttänyt myös ennen 1.1.1994 kertyneen eläkeoikeuden huomioimista vähintäänkin sen laajuisena, millaiseksi se on muotoutunut tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan.

Kantelun johdosta komissio on 24.1.2005 antanut Suomen hallitukselle virallisen huomautuksen, jossa se on todennut muun muassa, että samapalkkaisuutta koskevan oikeuden käyttö on tehty käytännössä kohtuuttoman vaikeaksi. Komission mukaan Suomella ei ole ollut oikeutta edellyttää miehiltä, että nämä luopuvat ennen 1.1.1994 saavuttamistaan eläke-eduista, jos he haluavat jäädä eläkkeelle normaalia aikaisemmin. Näin ollen Suomi ei ole täyttänyt sille perustamissopimuksen 141 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita. Komissio on todennut tilanteen myös direktiivien 86/378/ETY ja 96/97EYvastaiseksi.

Asiasta on sittemmin käyty kirjeenvaihtoa komission ja Suomen hallituksen välillä. Suomen kantana on lähinnä ollut, että ennen 1.1.1994 kertyneitä eläkeoikeuksia ei tarvitse huomioida, koska yhteisöoikeuden samapalkkaisuusvaatimus on velvoittanut Suomea vasta kyseisestä päivästä lukien. Komissio ei kuitenkaan ole pitänyt tätä eikä muitakaan Suomen esittämiä perusteluja riittävänä.

Viime vaiheessa komissio on antanut 27.6.2007 Suomelle perustellun lausunnon, jossa vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta annettu laki (1038/1997) todetaan syrjiväksi ja Suomea kehotetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet asiantilan korjaamiseksi kahden kuukauden kuluessa kehotuksen vastaanottamisesta. Mikäli Suomi ei toteuta vaadittuja toimenpiteitä, komissio voi viedä asian EY:n tuomioistuimen tutkittavaksi. Jos myös tuomioistuin katsoo, että Suomi ei ole toteuttanut sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvaa velvollisuutta, Suomi voidaan velvoittaa sakkokanteella korjaamaan epäkohta. Asia on toistaiseksi yhä vireillä komissiossa.

08.08.2007