Tasa-arvovaltuutettu

Ympäristöministeriön ei noudattanut kiintiösäännöstä nimittäessään työryhmän ideoimaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämistä (TAS 216/07)

Ryhmän jäseniksi kutsuttiin Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen, Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen, Y-Säätiön toimitusjohtaja Hannu Puttonen ja lääketieteen lisensiaatti Ilkka Taipale.

Tasa-arvovaltuutettu otti omana aloitteenaan selvittääkseen, onko työryhmän asettamisessa noudatettu tasa-arvolain vaatimuksia.

Ympäristöministeriö perusteli menettelyään muun muassa sillä, että jäsenet oli valittu asiantuntemuksen perusteella eikä tehtävään ministeriön mukaan liittynyt julkisen vallan käyttöä. Ympäristöministeriö katsoi, että ryhmää asetettaessa oli ollut olemassa erityinen syy poiketa lain kiintiösäännöksestä.

Tasa-arvovaltuutetun kannanotto

Kiintiösäännöksestä voidaan poiketa erityisistä syistä. Erityisen syyn käsitettä on tulkittava suppeasti. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että toimielin käsittelee jotain kapeaa erityisalaa, jonka asiantuntijat ovat vain joko miehiä tai naisia. Erityinen syy on aina perusteltava ja sen on oltava tiedossa jo toimielintä nimettäessä. Toisin sanoen kiintiösäännöksen vaatimus on otettava huomioon toimielintä asetettaessa ja mahdollisten erityisten syiden olemassaolo nimenomaisesti todettava ja perusteltava asettamispäätöksessä. Esittelymuistiossa on selvitettävä ne toimenpiteet, joihin valmistelija on ryhtynyt 40 prosentin osuuden toteuttamiseksi.

Kiintiösäännöksen on vakiintuneesti katsottu koskevan myös ministeriöiden nimittämiä toimielimiä, kuten työryhmiä.

Tasa-arvolain yhtenä perustavoitteena on, että naisten ja miesten on tasaveroisesti voitava osallistua yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Kiintiösäännöksen tavoitteena on ollut myös taata mahdollisimman hyvä ja monipuolinen asiantuntemus toimielimissä.

Asunnottomuus on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii monipuolista ja laaja-alaista asiantuntemusta. Kysymys ei kuitenkaan ole sellaisesta erityisalasta, johon liittyvää asiantuntemusta ja osaamista olisi vain miehillä. Kysymys ei myöskään ole yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka koskisi ainoastaan miehiä. Tehtävän vaatima asiantuntemus eikä myöskään nimettävien jäsenten vaikutusvaltaisuus ole sellainen erityinen syy, joka voisi olla perusteena poiketa kiintiösäännöksestä.

Ryhmän asettaminen ja toimeksianto liittyy hallitusohjelman toimeenpanoon ja on ministeriön selvityksen mukaan osa valtioneuvoston asuntopoliittista toimenpideohjelmaa. Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan ryhmän tehtävä on yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä ja liittyy ympäristöministeriön lakisääteisen julkisen tehtävän hoitamiseen. Kysymyksessä oleva ryhmä on sellainen työryhmä, jossa tasa-arvolain mukaan on oltava sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Koska kysymyksessä olevan ryhmän asettamisessa olisi tullut noudattaa tasa-arvolaissa säädettyä kiintiövaatimusta ja kun ympäristöministeriö ei esittänyt säännöksen sivuuttamiselle laissa tarkoitettuja erityisiä syitä, ryhmän kokoonpano oli tasa-arvolain vastainen. Vaatimus siitä, että valtion komiteoissa ja vastaavissa toimielimissä tulee olla naisia ja miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, on viranomaiselle laissa säädetty velvollisuus. Tästä syystä tasa-arvovaltuutettu kehotti ympäristöministeriötä muuttamaan tai täydentämään ryhmää siten, että kiintiösäännös toteutuu.