Tasa-arvovaltuutettu

Vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden erilaiset sunnuntaikorvaukset (TAS 8/07)

Vuokratyöntekijä NN kysyi tasa-arvovaltuutetulta, onko tasa-arvolain nojalla mahdollista ryhtyä selvittämään vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden sunnuntaikorvauksia koskevaa erilaista palkkauskäytäntöä. Kysyjä, joka oli työsuhteessa vuokrausyritys X:ään, työskenteli X:n palkkaamana vuokratyöntekijänä käyttäjäyritys Y:ssä. Sekä vuokratyöntekijöihin että käyttäjäyrityksen palveluksessa oleviin työntekijöihin sovellettiin samaa työehtosopimusta, mutta vain käyttäjäyritys Y:n työntekijöille maksettiin sunnuntaikorvauksia.

Vastauksessaan tasa-arvovaltuutettu totesi, että eräissä tapauksissa tasa-arvolain työelämää koskevia syrjintäkieltoja voidaan soveltaa myös silloin, kun vuokratyöntekijöitä kohdellaan epäedullisemmin kuin käyttäjäyrityksen omia työntekijöitä. Tasa-arvolain työnantajaa koskevia säännöksiä sovelletaan työvoimaa toiselta työnantajalta vuokraavaan yritykseen (käyttäjäyritys) sen käyttäessä työnantajalle kuuluvaa määräysvaltaa työsopimuslain mukaisesti. Käyttäjäyrityksen tulee huolehtia esimerkiksi siitä, etteivät vuokratyöntekijät joudu seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteiksi ja ettei heitä kohdella sukupuolen perusteella epäedullisesti käyttäjäyrityksen työntekijöihin verrattuna työtehtäviä jaettaessa tai työolojen suhteen. Kysymys on asioista, joissa työnantajavalta kuuluu käyttäjäyrityksille.

Palkkavertailu on kuitenkin eri asia. Tasa-arvolain mukainen palkkavertailu ei tule tehtäväksi vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden välillä. Palkanmaksuvelvollisuus ei siirry käyttäjäyritykselle (tässä tapauksessa Y:lle) vaan kuuluu vuokratyöntekijöiden työnantajalle eli vuokrausyritykselle (X:lle). Myös EY-oikeudessa on katsottu, etteivät työntekijät, jotka siirtyvät tekemään aiemmin työsuhteessa tekemiään töitä alihankintana tai vuokratyöntekijöinä, voi verrata palkkaansa aiemman työnantajansa maksamiin palkkoihin. (Lawrence-tapaus C-320/00 ja Allonby-tapaus C-256/01).

Tasa-arvolakia ei siis voida soveltaa kysyjän kuvaamassa tapauksessa eli sen nojalla ei voida puuttua vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden erilaisiin sunnuntaikorvauksiin. Näin on siinäkin tapauksessa, että erilainen käytäntö asettaisi naistyöntekijät välillisesti huonompaan asemaan kuin miestyöntekijät sen vuoksi, että vuokratyöntekijöiden parissa on suhteellisesti enemmän naisia ja käyttäjäyrityksen työntekijöissä taas miehiä.