Tasa-arvovaltuutettu

Hallituksen esitys Eduskunnalle vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 112/2006 vp.)

Hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jossa ehdotetaan muutettaviksi mm. niitä sairausvakuutuslain säännöksiä, jotka koskevat äitiys- ja vanhempainrahan määrää. Äidin äitiyspäivärahan määrää ehdotetaan korotettavaksi ensimmäisen 56 arkipäivän ajalta 90 prosenttiin 11 luvun 1 §:n 1) kohdassa mainituista tuloista. Isän vanhempainrahaa ja isyysrahaa isäkuukauden ajalta korotettaisiin ensimmäisen 50 arkipäivän ajalta 80 prosenttiin sanotun luvun 1 §:n 2) kohdassa mainituista tuloista.

Hallituksen esityksen tavoitteena on mm.

• parantaa työnantajille syntyvistä perhevapaakustannuksista maksettavia korvauksia ja vähentää yksittäiselle työnantajalle perhevapaakustannuksista syntyviä rasitteita
• kannustaa isiä käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaaseen
• helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Lisäksi hallituksen esityksessä on todettu, että esityksellä pyritään vaikuttamaan työnantajien mahdollisuuksiin palkata ihmisiä vakituisiin työsuhteisiin ja vähentämään nuorten naisten määräaikaisia työsuhteita. Muutosten avulla nais- ja miesvaltaisten alojen välinen kustannusero tasoittuisi, mikä parantaisi naisten työmarkkina-asemaa.

Esityksen arviointia

Hallituksen esityksen tavoitteet ovat hyväksyttävät ja kannatettavat. Perhepoliittisten vapaiden erityisesti naisvaltaisille aloille aiheuttamia kustannuksia olisi tärkeä tasata sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että hallituksen esityksen perusteluissa ei ole arvioitu sitä, kuinka paljon lukumääräisesti isien vanhempainvapaan käyttö muutoksen myötä lisääntyisi. Vaikutusarvioiden osalta tavoitteet jäävät täsmentymättömiksi.

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Syrjinnän kieltoa koskevan säännöksen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. sukupuolen perusteella. Lainkohdan 4 momentti velvoittaa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista työsuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain syrjinnän yleiskiellon mukaan (7 §) välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella tai eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä. Välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan puolestaan eri asemaan asettamista sukupuoleen nähden neutraalilta vaikuttavan säännöksen, perusteen tai käytännön nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella. Lisäksi välillistä syrjintää on eri asemaan asettaminen vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella.

Perhevapaajärjestelmä koostuu erilaisista vapaista: vain äideille tarkoitetusta äitiysvapaasta, isille kuuluvasta isyysvapaasta ja sekä äideille että isille tarkoitetusta vanhempainvapaasta (paitsi isäkuukauden osalta). Näillä vapailla on erilainen tarkoitus ja niiden saamisen kriteerit ovat erilaiset. Esityksen mukaan äitiyspäivärahan kertymisprosenttia nostettaisiin muita suuremmaksi eli 90 %:iin. Tälle ei tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan ole estettä, koska äitiysvapaa on vain äideille kuuluva, osin pakollinen vapaa, jonka käytön osalta isät eivät ole verrannollisessa asemassa.

Sen sijaan sekä perustuslain että tasa-arvolain kannalta ongelmallista on vanhempainrahan suuruuden määräytyminen eri tavoin isille ja äideille. Koska vanhempainvapaan saamisen ehdot (isäkuukautta lukuun ottamatta) ovat äideille ja isille samat, mutta vanhempainraha määräytyisi eri prosentin mukaan, menettely asettaisi naiset ja miehet välittömästi eri asemaan sukupuolen perusteella ja täyttäisi välittömän sukupuolisyrjinnän kriteerit. Tältä osin esitys on ongelmallinen sekä perustuslain että tasa-arvolain syrjintäkieltojen näkökulmasta.

Perustuslain syrjintäkielto ei kiellä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, silloinkaan, kun erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Tälle perustelulle asetettavat vaatimukset ovat kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat (HE 309/1993 vp.). Tästä näkökulmasta pidän ongelmallisena hallituksen esittämiä perusteluja vanhempainrahan erilaiselle määräytymiselle äitien ja isien osalta.

Äitiysrahan korottamisella lienee tarkoitus kompensoida äitien pienempää vanhempainrahaa. Koska kysymyksessä on eri vapaat, joilla on eri tarkoitus ja erilaiset määräytymisperusteet, vapaita ei voida rinnastaa toisiinsa eivätkä niiltä maksettavat etuudet voi kompensoida toisiaan. Sitä paitsi kompensointi ei edes toteutuisi ottoäitien kohdalla, koska he eivät voi saada äitiyspäivärahaa.

Suomen perustuslaki ja alemman asteinen tasa-arvolaki samoin kuin EY:n lainsäädäntö sekä YK:n naisten oikeuksien sopimus sallivat ns. positiivisen erityiskohtelun. Tasa-arvolain mukaan tällaisella kohtelulla tarkoitetaan väliaikaisia, suunnitelmaan perustuvia erityistoimia tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi. Näillä toimilla pyritään tasa-arvolain tarkoituksen toteuttamiseen. Positiivisen erityiskohtelun tavoitteena tulee olla tosiasiallisen tasa-arvon edistäminen kohdistamalla erityisiä toimenpiteitä aliedustetussa tai heikommassa asemassa olevan sukupuolen edustajiin eikä menettely saa johtaa syrjintään. Mikä tahansa ero naisten ja miesten kesken ei oikeuta positiiviseen erityiskohteluun, vaan eron tulee liittyä heikompaan asemaan. Taustalla tulee olla esim. aikaisempaa syrjintää tai piiloista syrjintää. (ks. mm. Ahtela, Bruun, Koskinen, Nummijärvi, Saloheimo: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Helsinki 2006). EY-oikeuden linjausten mukaan toimien tulee täyttää suhteellisuusperiaatteen vaatimus eli olla oikeasuhtaisia erottelun perusteeseen nähden. Viittaan myös perustuslakivaliokunnan 9.12.1994 työasiainvaliokunnalle antamaan lausuntoon n:o 25, joka koski tasa-arvolain muuttamista (HE 90/1994 vp.)

Nyt ehdotettua naisten ja miesten erilaista kohtelua ei voi perustella positiivisena erityiskohteluna. Isien ei voida katsoa olevan naisia heikommassa asemassa vanhempainvapaan suhteen, vaikka he käyttävät hyväkseen oikeutta vanhempainvapaaseen harvemmin kuin äidit. Miehille jo nykyisin maksetut vanhempainrahat ovat naisten saamia etuuksia selkeästi suuremmat. Hallituksen esitys lisäisi tätä eroa entisestään. Hallituksen esityksen mukaan kysymyksessä ei sitä paitsi ole väliaikainen toimi.

Ehdotettu naisten ja miesten erilainen kohtelu suhteessa vanhempainrahaan on ongelmallinen myös samapalkkaperiaatteen näkökulmasta. Perustuslain 6 §:n 4 momentti velvoittaa edistämään samapalkkaisuutta. Myös hallitus on samapalkkaisuusohjelmassa sitoutunut pienentämään naisten ja miesten välisiä palkkaeroja. Vaikka esityksen tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon edistyminen, on perin ongelmallista, että siihen pyrittäisiin vahvistamalla jo lähtökohtaisesti paremmassa taloudellisessa asemassa olevien miesten asemaa. Esitys on tästä syystä myös tasa-arvopoliittisesti perin ongelmallinen.

Juridista ongelmaa kuvannee seuraava esimerkki: Jos työnantaja maksaisi vanhempainvapaalla olevalle isälle palkkaa mutta ei maksaisi palkkaa vastaavasti vanhempainvapaalla olevalle äidille, menettely täyttäisi laissa kielletyn syrjinnän edellytykset ja olisi selkeästi samapalkkaperiaatteen vastaista menettelyä sekä kansallisen että EY-lainsäädännön mukaan.

Hallituksen esityksessä on todettu, että kysymys on perheen toimeentuloa turvaavasta etuudesta, joka koituu koko perheen hyväksi. Samaa logiikkaa käyttäen olisi mahdollista perustella niin miesten parempia palkkoja kuin muunkinlaisia sukupuoleen perustuvia erotteluja erilaisissa etuuksissa. Perustuslakivaliokunnan aikaisemman käytännön osalta sukupuoleen liittyvien erottelujen sallimisesta sosiaaliturvaetuuksissa viittaan Veli-Pekka Viljasen perustuslakivaliokunnalle 11.10.2006 antamassa lausunnossa esitettyyn.

Lopuksi totean, että käsite "perhe" on ongelmallinen, koska yhteiskunnassa ei ole vain yhtä perhemuotoa. Erityisen konkreettisesti hallituksen esityksen epäkohdat tulevat näkyviin pohdittaessa yksinhuoltajien asemaa. Yksinhuoltajista valtaosa on äitejä. Viime aikaisten selvitysten mukaan yksinhuoltajaperheiden köyhyys on lisääntynyt ja yleistynyt. Esitys merkitsisi tämän kehityslinjan edelleen vahvistamista. Koska yksinhuoltajista suuri enemmistö on naisia, joiden perheet eivät hyödy hallituksen esityksen miehille suunnatusta taloudellisen tuen korotuksesta, esitys sisältäisi myös välillisen syrjinnän vaaran.

Epäkohta ilmenee myös suhteessa ottovanhempiin. Ottoäiti ei saisi korotettua äitiysrahaa, koska äitiyspäivärahaan on oikeutettu vain biologinen äiti. Ainoastaan ottoisä hyötyisi miehelle maksettavan etuuden korotuksesta.