Tasa-arvovaltuutetulta on tiedusteltu
lukuisia kertoja, onko vakuutusten sukupuoleen perustuva
hinnoittelu syrjintää. Kyselyt ovat koskeneet muun muassa henki-,
tapaturma- ja liikennevakuutuksia.
Erot miesten ja naisten välisissä
vakuutusmaksuissa perustuvat lähinnä tilastoihin, joiden mukaan
vakuutettavat riskit ovat naisten ja miesten kohdalla erilaiset.
Tällaiset vakuutusmaksut tai -etuudet ovat ongelmallisia. Kyse ei
kuitenkaan ole syrjinnästä, mikäli erot voidaan perustella
objektiivisesti ja riittävän huolellisesti.
EU:ssa hyväksyttiin joulukuussa 2004
direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun
periaatteesta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan
alalla. Direktiivi kieltää sukupuoleen välittömästi tai
välillisesti perustuvan syrjinnän nimenomaisesti muun muassa
yksityisiä vapaaehtoisia vakuutuksia tarjottaessa.
Direktiivissä todetaan kuitenkin, että
jotkin vakuutettavat riskityypit voivat vaihdella sukupuolen
mukaan, ja joskus sukupuoli voi olla yksi tekijä riskejä
arvioitaessa. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat sallia
sukupuolen vaikuttavan vakuutusmaksuihin, jos niitä koskevat
laskelmat perustuvat sellaisiin tietoihin ja tilastoihin, jotka
ovat luotettavia, säännöllisesti ajantasaistettuja ja yleisesti
saatavilla.
Suomessa on vastikään uudistettu
vakuutuslainsäädäntöä siten, että vakuutusyhtiöt voivat myös
jatkossa käyttää sukupuolta vakuutusmaksuihin ja etuuksiin
vaikuttavana tekijänä niin vapaaehtoisissa kuin lakisääteisissä
vakuutuksissa. Direktiiviä valmisteltaessa ja kyseistä
kansallista lainsäädäntöä uudistettaessa tasa-arvovaltuutetun
kanta oli, että sukupuolen käyttäminen laskentatekijänä pitäisi
kieltää.
Vaikka Suomessa on sallittua käyttää
sukupuolta vakuutusten laskentatekijänä, vakuutusten läpinäkyvyys
lisääntyy sukupuoleen liittyvien tekijöiden osalta.
Vakuutusyhtiöiden on toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle ns.
riskinarviointi, josta on voitava todeta, että sukupuolella
tosiasiallisesti on kyseisessä vakuutuksessa merkitystä.
Riskinarvioinnit on tehtävä määräajoin. Tarkoituksena on, että
miesten ja naisten maksuissa ja etuuksissa voidaan hyväksyä vain
sellaisia eroja, jotka riskinarviointi osoittaa oikeutetuiksi ja
oikeasuhtaisiksi. Lisääntyvän valvonnan ja läpinäkyvyyden myötä
on mahdollista, että sukupuolen merkitys laskentatekijänä
vähitellen vähenee taikka poistuu kokonaan.