Tasa-arvovaltuutettu

Tuotantopalkkiojärjestelmää sovellettiin naisia syrjivällä tavalla (Dnro 3/54/04)

Tasa-arvovaltuutetun näkemystä pyydettiin siitä, rikkoiko työnantaja tasa-arvolakia, kun tämä ei maksanut "tuotantopalkkioksi" nimettyä palkanlisää eräässä paperitehtaassa sihteerin, laskuttajan ja tuotannonohjelmoijan tehtävissä toimiville naistyöntekijöille(lausunnonpyytäjät), mutta maksoi sitä mm. tehtaassa suunnittelijoina, piirtäjinä ja vartijoina työskenteleville työntekijöille.

Työnantaja perusteli palkkion maksamatta jättämistä sillä, että kyseessä oli palkanlisä, jota on maksettu ainoastaan "niille työntekijöille, joiden työskentelyllä on välitön vaikutus paperitehtaan tuotantokoneiston toiminta-asteeseen ja hyötysuhteeseen". Lausunnonpyytäjät totesivat, että perustelu ei pitänyt paikkaansa, koska palkkion saajien piiriä oli laajennettu. Palkkion saaneet suunnittelijat, piirtäjät tai vartijat eivät tehneet välittömästi tuotantoon vaikuttavaa työtä sen enempää kuin lausunnonpyytäjätkään. Työnantaja ei kiistänyt lausunnonpyytäjien väitettä eikä myöskään tarkemmin eritellyt kriteerejä, joiden perusteella se katsoi tietyn työntekijän/työntekijäryhmän tekevän välittömästi tuotantoon vaikuttavaa työtä.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty. Lisäksi laissa on hyvitysseuraamuksen uhalla kielletty epäedullisempien palkkaehtojen soveltaminen sukupuolen perusteella samoissa taikka vaativuutensa puolesta samanarvoisissa tehtävissä.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tasa-arvolaki ei estä työnantajia maksamasta yksilöllisiä palkanlisiä. Syrjintää ei myöskään ole se, että jollakin työpaikalla tietyt lisäedut myönnetään vain määrätyssä asemassa oleville työntekijöille, jotka työtehtävien jakautuessa naisvaltaisiin ja miesvaltaisiin säännönmukaisesti edustavat vain toista sukupuolta. Laki kuitenkin velvoittaa työnantajia ryhtymään toimenpiteisiin tällaisen eriarvoisuuden tasoittamiseksi.

Ilmoitettu maksuperuste ei itsessään ollut välittömästi syrjivä, koska ratkaiseva seikka palkkion saamiseen ei ollut sukupuoli, vaan se, että työntekijä kuului tiettyyn työntekijäryhmään ja teki välittömästi tuotantotehokkuuteen vaikuttavaa työtä.

Mikäli työnantaja tosiasiallisesti maksaa tuotantotehokkuuteen sidottua palkkiota ennalta määritellyin ja objektiivisesti todettavissa olevin kriteerein vain välitöntä tuotantotyötä tekeville työntekijöille, se että palkkiota ei makseta muille työntekijöille, ei ole myöskään välillistä palkkasyrjintää, sillä työntekijäryhmät eivät ole maksuperusteeseen nähden keskenään vertailukelpoisia. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyseenalaistettu, saivatko palkkion ko. tehtaassa vain välitöntä tuotantotyötä tekevät työntekijät.

Syrjintää on sellainen menettely, jossa tiettyä sääntöä sovelletaan perusteettomasti eri tavalla samankaltaisissa tilanteissa. Työnantajan on voitava osoittaa, että tietyn palkanlisän maksuperustetta sovelletaan johdonmukaisella tavalla. Syrjintä voi riippua paitsi siitä, ovatko palkkausperusteet itsessään syrjiviä, myös siitä, onko sinänsä sukupuolineutraaleja kriteerejä sovellettu syrjivällä tavalla yksittäistapauksissa.

Palkkio oli maksettu muun muassa vartijoille. On oletettavaa, että vartijan työllä ei ole välitöntä vaikutusta tehtaan tuotantotehokkuuteen. Kun palkkio oli maksettu vartijoille mutta ei lausunnonpyytäjille, vaikutti todennäköiseltä, ettei maksuperustetta ollut sovellettu johdonmukaisesti kaikkien työntekijäryhmien kesken samalla tavalla. Se että tuotantopalkkiota oli maksettu eri työntekijäryhmille eri paikallissopimusten perusteella, ei tasa-arvolain kannalta ole merkityksellistä.

Koska palkanlisää ei maksettu johdonmukaisesti maksuperusteen mukaisena, tapauksessa syntyy tasa-arvolain 8 §:n mukainen palkkasyrjintäolettama, edellyttäen että palkanlisä on maksettu lausunnonpyytäjien kanssa samaa tai enintään yhtä vaativaa työtä tekeville miestyöntekijöille. Sikäli kun saman tai samanarvoisen työn tekemisen kriteeri ei täyty, asiassa syntyy tasa-arvolain 7 §:ään perustuva olettama siitä, että lausunnonpyytäjät on asetettu palkkauksellisesti epäedulliseen asemaan sukupuolensa perusteella. Syrjintäolettamat kumotakseen työnantajan on näytettävä, että palkkaero on johtunut muusta, hyväksyttävästä syystä kuin sukupuolesta.