Tasa-arvolaissa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä palkkauksessa. Tasa-arvolaki koskee pääsääntöisesti palkkaeroja saman työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden välillä. Osa näistä palkkaeroista voi olla tasa-arvolain kannalta hyväksyttäviä, toiset taas voivat olla perusteettomia ja tasa-arvolain vastaisia.
Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettely on syrjivää, jos työnantaja soveltaa palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja siten, että työtekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi muu työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä. Tämä säännös on tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa.
Myös Euroopan yhteisön oikeudessa säädetään siitä, milloin sukupuolten väliset palkkaerot ovat kiellettyjä. Keskeisiä normeja ovat perustamissopimuksen 141 artikla ja samapalkkaisuusdirektiivi 75/117/ETY. Suomea velvoittaa myös Euroopan yhteisön tuomioistuimen laaja oikeuskäytäntö palkkasyrjintäasioissa.
Sukupuolten väliset keskimääräiset palkkaerot Suomessa ovat noin 20 prosenttia. Tähän lukuun päädytään silloin, kun verrataan naisten ja miesten säännöllisen työajan kuukausikeskiansioita. Tämä palkkaero ei ole sama asia kuin tasa-arvolainsäädännössä tarkoitettu palkkasyrjintä. Vanhasen hallituksen helmikuussa 2006 hyväksymän samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on 20 prosentin palkkaeron pienentäminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä: Lue ko. ohjelmasta.
Katso ohjeistusta siitä, mieten voit asiassa toimia
kohdasta
Epäiletkö tulleesi syrjityksi?
ja siinä erityisesti myös kohdasta
Syrjintäepäily
työelämässä.
Tasa-arvovaltuutetun toimisto - Snellmaninkatu 13, Helsinki - PL 33, 00023 Valtioneuvosto - Puhelin (09) 16001 (vaihde) - Telekopio (09) 1607 4582