Tasa-arvovaltuutettu

Syrjintäepäily siivouspäällikön palkkauksessa (Dnro 6/53/02)

Siivouspäällikkönä toimiva nainen A pyysi tasa-arvovaltuutettua selvittämään, oliko K:n kaupunki menetellyt tasa-arvolain vastaisesti maksaessaan hänelle pienempää palkkaa kuin käytännössä samanarvoista työtä tekeville teknisen palvelukeskuksen  miestyöntekijöille sähköistysvastaava B:lle ja LVI-teknikko C:lle. 

Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja soveltaa työntekijään sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään. Työnantajan ei ole kuitenkaan katsottava rikkoneen syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta. 

Selvityspyyntö koski aikaa 1.12.1995 lukien, jolloin palkkaero oli ensin ollut todettavissa vertailtaessa työntekijöiden kokonaispalkkoja. Tehtäväkohtaisessa palkanosassa palkkaero oli ollut todettavissa A:n tultua teknisten sopimuksen soveltamispiiriin 1.1.1998 lukien. Teknisten sopimusta soveltaen A:n työ oli arvioitu 1.12.2003 lukien yhtä vaativaksi kuin B:n ja C:n ja heidän tehtäväkohtaiset palkkansa oli tuolloin muutettu samoiksi. A:n mukaan hänen työtehtäviensä sisällössä ei kuitenkaan ollut tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia 1.12.1995 jälkeen, joilla voitaisiin perustella sitä, että tehtävät olisivat muuttuneet yhtä vaativiksi kuin B:n ja C:n vasta vuonna 2003. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että töiden samanarvoisuus voidaan selvittää käräjäoikeudessa hyvitysoikeudenkäynnin yhteydessä. 

A:n kokonaispalkka ei ollut kuitenkaan noussut 1.12.2003, koska hänen tehtäväkohtaista palkanosaansa oli korotettu siirtämällä siihen hänelle aikaisemmin maksettu erillislisä. Palkkaero A:n, B:n ja C:n välillä oli siten siirtynyt tehtäväkohtaisesta palkasta erillislisään. 

Palkkausjärjestelmän muutos voidaan tietyin edellytyksin ottaa huomioon tasa-arvolain mukaisena hyväksyttävänä seikkana siirtymävaiheen aikana, jonka kuluessa työnantajan on poistettava palkkaerot. Tällaisen siirtymäkauden tulee olla kuitenkin mahdollisimman lyhyt. Eräässä tasa-arvolautakunnan käsittelemässä asiassa kohtuulliseksi ajaksi katsottiin noin kaksi vuotta. Käsitys, jonka mukaan palkkaeroja ei voi miten pitkään tahansa perustella vanhan järjestelmän mukaisella korkeammalla palkalla, saa tukea myös tuomioistuinratkaisuista. Työnantajan tulee siis etukäteen asettaa tietty kohtuulliseksi katsottava aika, jonka päättyessä palkkaeroja ei voi enää miltään osin perustella vanhan järjestelmän mukaisella palkalla. 

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tässä tapauksessa palkkausjärjestelmän muuttumisesta oli kulunut  jo pitkä aika ja viimeisimmästä työn vaativuuden arvioinnistakin 1.12.2003 jo kaksi vuotta. Työnantaja ei siten voinut  enää perustella A:n pienempää palkkaa palkkausjärjestelmän muutosvaiheella ja käytännöllään käyttää muita palkanosia tehtäväkohtaisen palkanosan korjaamiseen. Käytettävissä olevien varojen vähyys ei myöskään ollut tasa-arvolain mukainen hyväksyttävä syy palkkaeroille, koska taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei käy perusteeksi sille, että resursseja jaetaan epätasaisesti.