Tasa-arvovaltuutettu

YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen valvontaelin CEDAW-komitea arvioi naisten oikeuksien toteutumista kesällä 2008. Erityistä huolta komitea kantoi naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja hallituksen toimista tilanteen korjaamiseksi Suomessa. Hallituksen tuleekin antaa täydentävä selvitys asiasta vuonna 2010.

Vuonna 2000 on tullut voimaan yleissopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja. Pöytäkirja avaa mahdollisuuden tehdä yksilövalituksia CEDAW-komitealle. Valituksen voi tehdä myös esimerkiksi kansalaisjärjestö. Vastaava mahdollisuus on olemassa myös muutamissa muissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa kuten esimerkiksi lasten oikeuksien sopimuksessa.

Läheskään kaikki sopimusvaltiot eivät ole mukana valinnaisessa pöytäkirjassa. Ulkopuolella on paljon sellaisia valtioita, jotka ovat myös tehneet varaumia yleissopimukseen. Tällaiset maat eivät ole valmiita täyttämään kaikkia sopimusvelvoitteita, vaan rajaavat sopimuksen ulkopuolelle esimerkiksi uskonnon perusteella omaisuutta ja perimysoikeutta koskevia alueita, joten ne eivät näiltä osin takaa tasa-arvon toteutumista naisten ja miesten välillä.

Suomalaisia tapauksia ei ole toistaiseksi viety CEDAW-komitean käsittelyyn. Komitea on käsitellyt Saksaa, Hollantia, Turkkia, Itävaltaa ja Unkaria vastaan ajettuja valituksia. Aiheina on ollut sosiaaliturvalainsäädännön syrjivyys, huivin käytön vuoksi erottaminen, väkivalta ja hätäsektion yhteydessä tehty pakkosterilisaatio. Ratkaisuissaan komitea on korostanut, että kunkin maan hallitus kantaa vastuun naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Väkivalta voisi hyvin olla valituksen perusteena myös Suomessa. Tuomioistuinten keskustelua herättäneet tuomiot esimerkiksi raiskaustapauksissa voisi olla yksi peruste. Toinen voisi olla se, että väkivallan uhreille ei ole tarvittavia palveluja kattavasti koko maassa. Myös palkkaerojen poistaminen tapauksissa, joissa tilannetta ei ole korjattu lainmukaiseksi tuomioistuimen päätöksestä huolimatta, voisi olla valituksen perusteena.

****

Kesän aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion asiassa Opuz vs Turkki. Tuomioistuin katsoi, että hakijan aviomiehen harjoittama hakijan ja tämän äidin uhkailu, pahoinpitely ja lopulta anopin surmaaminen rikkoivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklassa säädettyä oikeutta elämään, 3 artiklan kidutuksenkieltoa ja 14 artiklan sukupuoleen perustuvaa syrjinnänkieltoa.
Tuomiolla tulee varmasti olemaan merkitystä valmisteilla olevaan Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisyä koskevaan sopimukseen.

****

Valitusmahdollisuutta voi käyttää erityisesti silloin, kun kotimaisia keinoja käyttäen ei ole saanut asiassa oikeuksiaan toteutetuksi. Ensisijassa tulee kuitenkin käyttää omia kansallisia oikeussuojakeinoja kuten kanteen nostamista tuomioistuimessa ja muutoksenhakumahdollisuuksia.

Euroopan unionin yhteisölainsäädäntöön vetoaminen esimerkiksi työelämän syrjintätapauksissa on kansainvälisen valitusprosessin ensimmäinen vaihtoehto. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen voi kääntyä. Ei tule myöskään unohtaa CEDAW-sopimuksen valinnaista pöytäkirjaa. Tässä yhteydessä nimenomaan eri järjestöt voisivat pohtia, miten löytää valitusprosessiin sopivat konkreettiset tapaukset.