Sisältöön
 
 
 
 
Sivukohtainen Sisältöeditori
Näyttöportletti

Tasa-arvoa oppilaitoksiin

11.12.2006

Päivi Romanov, Tasa-arvo 4/06

Uusittu tasa-arvolaki sisältää oppilaitoksia koskevia määräyksiä enemmän kuin aikaisemmin. Laki kieltää hyvitysseuraamuksen uhalla syrjinnän oppilaitoksissa, peruskouluja lukuun ottamatta. Aikaisemmin syrjintä oppilaitoksissa saattoi tulla arvioitavaksi lain yleisen syrjintäkiellon kautta, mutta syrjinnästä ei voinut vaatia hyvitystä.

Laki määrää myös, että oppilaitoksissa on peruskouluja lukuun ottamatta laadittava vuosittain tasa-arvosuunnitelma. Tarkoitus on, että oppilaitoksessa kartoitetaan yhdessä henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa tasa-arvotilanne ja siihen liittyvät ongelmat sekä pyritään löytämään oman oppilaitoksen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaiset tavat tasa-arvon edistämiseen.

Työmarkkinat ovat Suomessa jakautuneet vahvasti sukupuolen mukaan yhtäältä naisten ja toisaalta miesten aloihin. Euroopan unionin komissio on useita kertoja kehottanut Suomea vähentämään työmarkkinoiden segregaatiota. Sukupuolen mukaiset jaot on siis nähty ongelmana. Ne osaltaan selittävät ja ylläpitävät naisten ja miesten välistä itsepintaista palkkaeroa, ne ovat omiaan estämään naisten ja miesten osaamisen täysipainoista hyödyntämistä työelämässä, ne hidastavat naisten urakehitystä ja niin edelleen.

Voidaan kuitenkin kysyä, onko naisissa opettajina jotain vikaa? Ovatko naiset pärjänneet opettajina huonosti? Suomi komeilee PISA-tutkimusten kärjessä ja ulkomailta asti käydään ihmettelemässä Suomen hyviä oppimistuloksia ja koululaitosta.

Onko yhteiskunnallinen ongelma, että eläinlääkäreistä suurin osa on naisia? Naiset ovat kautta maailman sivun hoitaneet lehmät ja hevoset navetassa. Ja puhuttaessa fyysisestä voimasta, eivät miehetkään lehmiä ja hevosia omilla voimillaan hallitse. On varottava teilaamasta yksipuolisen sukupuolirakenteen aloja jotenkin "huonoiksi" tai "viallisiksi".

Viime aikoina on tuon tuostakin kiinnitetty huomiota naisten alati enenevään määrään yliopistoissa ja akateemisen tutkinnon suorittaneista. Asiasta puhutaan yleensä jokseenkin negatiivisin ilmaisuin: naiset "tulvivat", "ryntäävät", "vyöryvät" yliopistoihin, he "valtaavat" yliopistot ja korkeakoulut. Tyttöjä harvoin tästä kiitetään. Toisaalta pojat ovat yleisen huolen aiheena: pojat syrjäytyvät opetuksesta eikä heitä saada motivoitua koulunkäyntiin.

Tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin. Onko tämä jotenkin uutta? Lukiot alkoivat "tyttöistyä" jo 1950-luvulla ja korkeakouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa on ollut naisenemmistö jo 70-luvulla. Helsingin yliopiston opiskelijoista jo 1900-luvun alussa yli 21 prosenttia oli naisia. Tästä huolimatta miehet pitävät edelleen hallussaan suurinta osaa yhteiskunnan johtotehtävistä, he pärjäävät, olivatpa he menestyneet kouluopinnoissa hyvin tai huonosti. Lukuisat miehet ovat nousseet korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan kansakoulupohjalla. Kun katsotaan menestystä työelämässä, miehillä ei todellakaan mene huonosti.

En ole opetustoimen enkä kasvatustieteiden asiantuntija, siksi en halua asettaa kyseenalaiseksi tutkimuksia ja selvityksiä, joiden mukaan pojat voivat huonosti koulussa. Rohkenen kuitenkin toivoa, että alan asiantuntijat ennakkoluulottomasti pohtisivat, ovatko pojat sellaisessa vaaravyöhykkeessä koulunkäynnin ja oppimisen suhteen, kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Vain onko sittenkin kysymys pienestä ryhmästä, jonka perusteella ei voida vetää yleispäteviä johtopäätöksiä pojista yleensä?

Niin tai näin, sekä koulutuksen että työmarkkinoiden sukupuolen mukaisia jakoja on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti. On miehiä, jotka pärjäävät loistavasti hoito- tai opetusalalla ja on naisia, jotka ovat omalla paikallaan paperikoneen käyttäjänä tai rakennusalalla. Toisaalta on syytä katsoa myös sitä, miten koko yhteiskunta ja työelämä on muuttunut ja muuttumassa. Hoitoala teknistyy, siellä tarvitaan entistä enemmän tietotekniikkaa. Samoin käy opetustyössä. Enää ei voida jakaa työaloja teknisiin ja ei-teknisiin, tietotekniikka on läsnä kaikkialla.

Opettajien ja "opojen" asenteet ja suhtautuminen saattaa olla nuorelle käänteentekevän merkityksellistä, kun hän pohtii omia valintojaan. Olennaista on, että nuoren valintoja voisivat ohjata omat mieltymykset, toiveet ja taipumukset, ei sukupuoli.