Tasa-arvovaltuutettu

Tasa-arvo 1/07, Päivi Romanov

Tänä vuonna juhlimme naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 20 vuoden ikää. Tarkemmin sanottuna laki astui voimaan 1.1.1987. Tuolloin aloitti työnsä myös ensimmäinen tasa-arvovaltuutettu, nykyinen oikeuskansleri Paavo Nikula.

Nikula muistelee työnsä alkutaivalta kertomalla, että toimistossa ei ollut edes pöytää ja tuolia, puhelimesta puhumattakaan. Heti kun puhelin saatiin, se alkoi soida. Se onkin tainnut siitä lähtien jatkaa soimistaan. Nostan hattua ensimmäiselle valtuutetulle ja hänen kanssaan työtä tehneille. He joutuivat rakentamaan työskentelylle fyysiset puitteet huonekaluista, kynistä ja papereista alkaen samaan aikaan kuin he pohtivat suomalaisessa yhteiskunnassa täysin uudenlaisen lainsäädännön sisältöjä, tulkintoja ja soveltamista käytännön elämän mutkikkaisiin tilanteisiin.

Meillä sen jälkeen "remmiin astuneilla" tilanne on toisenlainen. Työlle on luotu puitteet, lakikin on tutumpi sekä lainkäyttäjille kuin sen muillekin tulkitsijoille ja soveltajille. Ympäröivä yhteiskuntakin on hyvin toisenlainen. EU:n jäsenyys on tuonut kansallisen lain rinnalle yhteisöoikeuden eli direktiivit ja EY:n tuomioistuimen tulkinnat, jotka viime kädessä linjaavat sen, miten direktiivejä tulkitaan. Työelämä on muuttunut 20 vuoden kuluessa paljon.

Onko lainsäädäntö vauhdittanut tasa-arvon toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa? Tämä on tasa-arvovaltuutetulle usein esitetty kysymys eikä siihen vastaaminen ei ole kovin helppoa. Tasa-arvosta puhuttaessa näyttää siltä, että kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu. Kamppailemme pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin ensimmäinenkin tasa-arvovaltuutettu.

Jo ensimmäinen valtuutettu kiinnitti huomiota kampaamojen erilaiseen hinnoitteluun naisille ja miehille. Lähes 20 vuotta myöhemmin olen joutunut puuttumaan samaan asiaan.

Naisten ja miesten välinen keskimääräinen palkkaero sinnittelee yhä 20 prosentin tuntumassa. Lasikatto estää vieläkin usein naisten nousun johtotehtäviin. Esimerkkejä riittää. Lisäksi on niitä tasa-arvon toteutumisen tiellä olevia esteitä, joihin tasa-arvolailla ei voida edes puuttua kuten prostituutio ja seksistinen mainonta.

Tasa-arvo on edistynyt lainsäädännön myötä. Lakia on uudistettu pariin otteeseen, jotta yhä paremmin voitaisiin puuttua niihin todellisiin tilanteisiin, joissa syrjintää ja epätasa-arvoa esiintyy. Käytännön työkaluksi työelämän tasa-arvon edistämiseen laissa on säädetty tasa-arvosuunnitelma. Sen avulla on mahdollista konkreettisesti puuttua erilaisiin työpaikan tasa-arvo-ongelmiin. Suunnitelmaan sisältyvä palkkakartoitus tekee vähitellen naisten ja miesten väliset palkkaerot näkyviksi työpaikalla. Kun ne ovat näkyviä, niitä on vaikeampi lakaista maton alle, joten niihin on puututtava.

Tasa-arvolainsäädäntö on vaikuttanut myös asenteisiin. Kun vuonna 1995 lakiin sisällytettiin maininta sukupuolisesta häirinnästä ja ahdistelusta, jopa eduskunnassa vitsailtiin ja naureskeltiin moiselle omituisuudelle. Ihmeteltiin, että eikös enää saa edes flirttailla. Nyt tällaista puhetta ei enää kuule. Häirintää koskevia määräyksiä on laissa tiukennettu, myös työturvallisuuslakiin on otettu häirinnän kielto.

Hallitus hyväksyi vuonna 2006 samapalkkaisuutta koskevan ohjelman, jonka sisällöstä sovittiin - ensimmäistä kertaa historiassa - yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Palkkaeroja koskeva ongelma on nostettu korkealle tasolle, siitä on tehty entistä näkyvämpi. Tällaisessa tilanteessa on vaikea vastustaa samapalkkaisuuden edistämistä.

Oli myös ilo seurata eduskunnan keskustelua samapalkkaisuutta koskevan välikysymyksen tiimoilta vuoden 2006 lopulla. Kansanedustajat yli puoluerajojen olivat huolestuneita palkkaeroista ja vaativat pitkälle meneviä toimenpiteitä erojen poistamiseksi. Yhtenä tällaisena toimenpiteenä oli työehtosopimusrajat ylittävä palkkojen vertailu. Väitän, että vielä muutama vuosi sitten tällaista ei olisi kuultu. Myös lainsäädännön vaikutuksista ollaan kiinnostuneita ja niitä seurataan.

Tasa-arvosta puhutaan työpaikoilla aiempaa enemmän ja avoimemmin. Pitkälti varmasti siksi, että laki pakottaa siitä puhumaan, kun tasa-arvosuunnitelma on laadittava yhteistyössä henkilöstön kanssa.

Yhä enemmän kuitenkin on niitä työyhteisöjä, jotka ovat valmiita liputtamaan pitkäjänteisen tasa-arvotyön hyödyllisyyden puolesta. Tasa-arvon toteuttamiseen sitoutunut työnantaja saa oikeudenmukaisen ja hyvän työnantajan maineen. Tasa-arvo on jo nyt tärkeä - ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpi - kilpailuvaltti, kun taistellaan osaavasta ja hyvästä työvoimasta.