Tasa-arvovaltuutettu

Naiset ja urheilu

Naisurheilun näkyvyys Yleisradion kanavilla

Tasa-arvovaltuutettu on kiinnittänyt tiedotusvälineiden huomiota siihen, että naisten ja miesten urheilusta on tärkeä tiedottaa tasapuolisesti. Tiedotusvälineiden on todettu keskittyvät pääosin miesten kilpa- ja huippu-urheiluun. Yksilölajeja harrastavat naiset ovat esillä lähinnä suurkilpailujen aikana, mutta naisten joukkueurheilu näkyy tiedotusvälineissä vain harvoin.

Tiedotusvälineissä on vedottu siihen, että miesten urheilu kiinnostaa yleisöä enemmän kuin naisten, koska naisten urheilun taso on heikompi kuin miesten.

Tasa-arvovaltuutettu on muistuttanut tiedotusvälineitä siitä, että tällaiset oletukset perustuvat virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan naisten tuloksia tulisi verrata miesten tuloksiin ja pitää miesten suorituksia arvioinnin perustana.

Yleisön on vaikea kiinnostua naisten urheilusta, ellei se ole nykyistä enemmän esillä tiedotusvälineissä. Lisäämällä tiedottamista naisten urheilusta tiedotusvälineillä olisi mahdollisuus kasvattaa itselleen uutta katsoja- ja lukijakuntaa. Samalla kannustettaisiin naisten ja tyttöjen urheilua.

Naisten urheilusta kertominen ja sen arvostaminen tiedotusvälineissä samassa määrin kuin miesten urheilun lisäisi tärkeältä osaltaan liikunnan ja urheilun tasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa.  

Urheilukilpailujen palkinnot

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa urheilukilpailun palkintoihin, kun eräs kilpailun järjestäjä oli ilmoittanut, että poikien kahden vanhimman ikäluokan voittajajoukkueille oli luvassa pokaalin lisäksi rahapalkinto, tytöille ainoastaan pokaali.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on urheilu- ja liikuntakulttuureissa edelleen haaste. Tasa-arvo tulisi nähdä ennen kaikkea yhtäläisten mahdollisuuksien ja resurssien tarjoamisena sekä tasa-arvoisena  kohteluna, asenteina ja käytännön tekoina.

Tasa-arvovaltuutettu kiinnitti kilpailun järjestäjien huomiota siihen, että myös järjestäjä voi syyllistyä syrjintään kohdellessaan nais- ja miesosanottajia eri tavalla näiden sukupuolen perusteella. Näin voi käydä esimerkiksi eriarvoiseen asemaan asettavan palkitsemistavan  seurauksena.

On tärkeää tukea tasapuolisesti tyttöjen ja naisten sekä poikien ja miesten urheilu- ja liikuntaharrastuksia. Keskeistä on, että naisilla ja miehillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa urheilua ja liikuntaa, saada asiantuntevaa valmennusta, osallistua kilpailuihin sekä saada yhtäläinen tunnustus kilpailusuorituksistaan. Vaatimus yhdenvertaisuuden toteutumisesta tulisi ottaa huomioon kaikessa urheilu- ja liikuntatoimintaan liittyvässä päätöksenteossa. Tasa-arvon periaate tulisi omaksua myös urheilukilpailujen ja liikuntatapahtumien palkitsemistapoihin, eikä suorituksen arvostus ja siitä saatava tunnustus saisi olla riippuvainen henkilön sukupuolesta.

Valtionavustusten suuntaaminen naisten liikuntalajeille

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa valtionavustusten suuntaamiseen, kun selvitettiin, palveleeko julkinen liikuntapaikkojen rakentaminen enemmän miesten ja poikien liikuntalajeja ja jättää naisten ja tyttöjen suosimat liikuntamuodot ilman vastaavia avustuksia.

Kannanotossaan valtuutettu totesi, että jokaisen viranomaisen on omassa toiminnassaan edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa myös esimerkiksi myöntäessään erilaisten etuja, avustuksia ja apurahoja. Viranomaisten olisikin toimintaa suunnitellessaan ja varoja jakaessaan hyvä selvittää, mikä on naisliikunnan saama osuus liikuntarahoista ja miten rahoitusta voitaisiin suunnata paremmin tukemaan kummankin sukupuolen liikuntaharrastuksia.

Olisi myös selvitettävä miten miehet ja naiset eroavat liikuntapalvelujen käyttäjinä ja miten heidän erilaiset tarpeensa voidaan ottaa huomioon mahdollisimman tasapuolisesti. Avustuksia jakavien viranomaisten olisikin hankittava eri lajien harrastajamääriä ja sukupuolta koskevaa taustatietoa päätöksentekonsa pohjaksi.

Kyseessä voi olla välillinen syrjintä sukupuolen perusteella, jos avustuksen saamiselle asetetut edellytykset kohtelevat tosiasiallisesti naisvaltaisia liikuntalajeja huonommin kuin miesvaltaisia.

Välillistä syrjintää voi olla myös se, että avustusten ehtoja ei sovelleta yhtäläisesti naisten ja miesten suosimiin liikuntapaikkoihin. Näin voi tapahtua, jos esimerkiksi naisvaltaisten liikuntapaikkojen käyttäjämääriä ei oteta avustuksia myönnettäessä huomioon samalla painoarvolla kuin miesvaltaisten liikuntapaikkojen käyttäjien määriä.

Kun päätetään harkinnanvaraisesta valtionavustuksesta, joka on tarkoitettu laajojen käyttäjäryhmien liikuntapaikkojen rakentamiseen tai peruskorjaamiseen, tulisi myös tasa-arvoon liittyvät näkökohdat ottaa huomioon selkeästi ja avoimesti. Valtionapupäätösten saajia valittaessa ja avustuspäätösten perusteluissa tulisi tuoda esille tasa-arvon edistämisen näkökulma tasa-arvolain velvoittamalla tavalla.

Urheiluhallivuorojen jako mies- ja naisjoukkueiden kesken

Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti ottanut kantaa urheiluhallivuorojen jakoperiaatteisiin, joiden perusteella naisten ja tyttöjen urheilu- ja liikuntalajeille on jaettu vähemmän vuoroja kuin mies- ja poikavaltaisille lajeille.

Kannanotoissaan tasa-arvovaltuutettu on todennut, että urheiluhallien aikavuorot ovat osa kunnan tarjoamia liikuntapalveluja ja niiden jakamisessa tulee huolehtia siitä, että nais- ja miesvaltaisia lajeja kohdellaan tasapuolisesti ja noudatetaan samoja jakoperiaatteita.