Palkan käsite palkkakartoituksessa (Dnro
24-50-05)
Suomen Akatemian rahoitus (Dnro
47/59/01, 26.2.2004)
Hyväksyttävät syyt työhönotossa (Dnro
25/52/02, 7.1.2004)
ATK-tukihenkilöksi haettiin miestä (Dnro
25/59/03, 30.9.2003)
Hammaslääkärin viran täyttö (Dnro
14/52/02, 25.8.2003)
Työkokemusta on arvioitava tehtävän
kannalta (Dnro 55/52/01, 6.8.2003)
Mieshenkilö A pyysi tasa-arvovaltuutettua selvittämään Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskevan ilmoituksen tasa-arvolain mukaisuuden. Ilmoituksessa rohkaistiin erityisesti tutkijanaisia hakemaan Akatemian tutkimusvirkoja sekä määrä- ja apurahoja.
A:n mukaan Akatemian tilastot osoittivat, että naisten suhteellinen osuus oli voimakkaasti kasvanut Akatemian kaikilla osa-alueilla erittäin lyhyen ajan sisällä. Naiset olivat olleet alkuvaiheen hakijoina miehiin nähden vähemmistönä, mutta heidän osuutensa rahoituksen saajina oli kuitenkin kasvanut. Naisten alhainen määrä luonnontieteiden ja tekniikan sektorilla laski keskiarvoja, mutta tietyillä aloilla naisten osuus tutkijatohtoreista oli ylittänyt 60 prosentin rajan. A:n mielestä hakukehotuksen pitäisi koskea vain niitä aloja, joilla naishakijoista oli selvästi pulaa.
Suomen Akatemian mukaan naiset ovat yhä vähemmistönä tutkijakunnassa ja tutkimuksen portinvartijoiden joukossa ja Akatemia on asettanut lähivuosien tavoitteekseen naisten osuuden kasvattamisen. Akatemian tasa-arvosuunnitelman mukaan naisten kannustamisessa tutkijanuralle käytetään yhtenä keinona hakukehotetta. Kehote ei sisällä lupausta rahoituksesta, vaan sen saaminen perustuu hakijoiden ansioiden ja tutkimussuunnitelman tieteelliseen arviointiin.
Tutkimusvirkoja täytettäessä noudatetaan yleisiä valtion virkanimitysperusteita. Akatemia käyttää ulkopuolisia koti- ja kansainvälisiä asiantuntijoita tai paneeleja arvioidessaan hakemuksia. Tutkimushakemusten monipolvinen käsittelyprosessi takaa päätöksenteon luotettavuuden ja puolueettomuuden. Naisten osuus virkahaussa käytetyistä asiantuntijoista oli vuosina 1999 – 2001 vajaa neljännes. Tasa-arvosuunnitelman mukaan vähemmistönä olevalla sukupuolella on kussakin tieteellisessä toimikunnassa oltava vähintään 40 prosentin edustus eritasoisissa tutkimusviroissa. Virkaan voidaan nimittää ensisijaisesti virkaryhmässä vähemmistöä edustavan sukupuolen hakija, jos hakijat ovat tieteellisesti yhtä päteviä. Ketään ei valita pelkästään sukupuolen perusteella, vaan lähtökohtana on tieteen paras.
Tasa-arvovaltuutettu totesi, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei ole suunnitelmaan perustuva menettely, jolla pyritään lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että erityisesti työelämässä ja koulutuksessa voidaan suosia heikommassa asemassa olevaa sukupuolta syrjinnän kieltoa rikkomatta. Säännös tavallaan täydentää tasa-arvolain säännöksiä tasa-arvon edistämisvelvoitteista.
Kun naiset ovat työelämässä heikommassa asemassa ja lain yhdeksi tavoitteeksi on asetettu naisten aseman parantaminen erityisesti työelämässä, ovat lainkohdan mukaan sallittuja lähinnä naisten aseman parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Kun yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun päämäärät on saavutettu, on suosivasta menettelystä luovuttava, tai se voi muuttua syrjinnäksi. Suosivan menettelyn tulee perustua suunnitelmaan. Julkisyhteisö ei voi virkaa tai tointa täyttäessään poiketa perustuslain mukaisista virkaylennysperusteista vetoamalla positiiviseen erityiskohteluun.
Suomen Akatemiassa on neljä tieteellistä toimikuntaa: Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta, Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta, Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta ja Terveyden tutkimuksen toimikunta. Akatemian tilastotietojen mukaan naisten osuus sen tutkimusviroissa olevista on ollut 31.12.2001 kaikissa toimikunnissa yhteensä 36 % vaihdellen toimikunnittain 29 – 43 %:n välillä. Akatemiaprofessoreista naisia on ollut 30 %, akatemiatutkijoista 34 % ja tutkijatohtoreista 51 %. Kaiken kaikkiaan akatemiaprofessorin virkoja oli ollut 37, akatemiatutkijan virkoja 224 ja tutkijatohtorin virkoja 55. Naisten osuus oli ollut alle puolet kaikissa muissa toimikuntien virkaryhmissä paitsi Terveyden tutkimuksen toimikunnan akatemiaprofessoreista oli ollut naisia 50 %, Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan tutkijatohtoreista 73 % ja Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan tutkijatohtoreista 63 %.
Arvioitavana ollut ilmoitus koski Suomen Akatemian kaikkien
toimikuntien tutkimusrahoitusta yhteisesti. Tasa-arvovaltuutettu
totesi, että erityisesti tutkijanaisten rohkaiseminen hakemaan
Akatemian tutkimusvirkoja sekä määrä- ja apurahoja oli ollut tässä
tapauksessa tasa-arvolain tarkoituksen mukaista, koska
naistutkijoiden määrä oli ollut Suomen Akatemiassa keskimäärin ja
suurimmassa osassa sen eri toimikuntien virkaryhmissä vähäisempi
kuin miesten. Tasa-arvovaltuutettu totesi kuitenkin, että
ilmoitettaessa haettavaksi Suomen Akatemian tietyn toimikunnan
tiettyjä virkoja tai määrärahoja, on aina harkittava
tapauskohtaisesti erikseen, onko sukupuolten välisen tasa-arvon
edistämisen ja tasa-arvolain tarkoituksen toteutumisen kannalta
perusteltua kehottaa erityisesti tutkijanaisia hakemaan kyseisiä
virkoja.
Sivun alkuun
Miesvartijan mielestä poliisilaitos oli syrjinyt häntä, kun se oli valinnut vartijan virkaan naispuolisen vartijan, jolla oli miestä vähemmän työkokemusta ja koulutusta. Mies pyysi asiasta tasa-arvovaltuutetun lausuntoa.
Työnantajan mukaan vartijan virkaan ei ollut erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Menestyksellinen tehtävän hoitaminen edellytti poliisihallinnon ja poliisirekisterin tuntemusta sekä kokemusta vastaavista tehtävistä. Lisäksi painotettiin yhteistyökykyä, palveluhenkisyyttä ja kykyä toimia ristiriitaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa.
Molemmat hakijat olivat työskennelleet ko. poliisilaitoksella, joten virkanimitys perustui huomattavassa määrin heidän viranhoidosta saatuihin kokemuksiin. Tältä pohjalta oltiin yksimielisiä siitä, että naisvartija oli hoitanut työnsä selvästi paremmin kuin mies. Lisäksi työnantaja perusteli nimitystä vartijan tehtävillä, joihin tarvitaan tiettyä sukupuolta oleva henkilö. Sisäasiainministeriön ohjeen mukaan säilöönpanotarkastuksen saa normaalisti suorittaa vain tarkastettavan kanssa samaa sukupuolta oleva henkilö. Poliisilaitoksella oli vain yksi naisvartija ja tehtävien hoitaminen edellytti vähintään kahta naispuolista vartijaa.
Tasa-arvovaltuutetun lausunnossa selvitettiin tasa-arvolain työhönottoa koskevaa syrjintäsäännöstä. Jos työnantaja syrjäyttää työhönotossa enemmän ansioituneen, toista sukupuolta olevan hakijan, hänen tulee osoittaa, että menettelyyn on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että se on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Työnantaja voi valintaa tehdessään kiinnittää huomiota esimerkiksi hakijan yhteistyökykyyn, ahkeruuteen, tarkkuuteen, aloitekykyyn, kykyyn kantaa vastuuta jne. Soveltuvuus voidaan siis ottaa huomioon mahdollisena työantajan oikeuttamisperusteena, jos tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut hakija. Työnantajalla on tällöin soveltuvuuden merkityksen osalta todistustaakka.
Työn laadusta johtuvasta syystä tasa-arvovaltuutettu totesi, että säilöönpanotarkastuksia säätelee sisäministeriön ohje, jonka mukaan tarkastuksen saa suorittaa tarkastettavan kanssa samaa sukupuolta oleva henkilö ja vain joissakin poikkeustapauksissa eri sukupuolta oleva henkilö häveliäisyyttä noudattaen. Vartija-ala on miesvaltainen eikä naisia onnistuta rekrytoimaan riittävästi. Naisen suosiminen virkanimityksessä oli siis osaltaan johtunut siitä, että naisvartijoita ei ollut riittävästi. Osaltaan se oli perustunut siihen, että tietyissä tilanteissa vartijan työtehtäviin soveltuu ainoastaan nainen. Tasa-arvovaltuutettu kuitenkin korosti, että mikäli työn laadusta johtuvasta syystä tehtävään voidaan ottaa vain toista sukupuolta oleva henkilö, on tästä ehdottomasti mainittava hakuilmoituksessa. Avoimesti molemmille sukupuolille suunnattu hakuilmoitus on tällöin hakijoita harhaanjohtava. Poliisilaitos ei ollut maininnut asiaa hakuilmoituksessa.
Tasa-arvolaissa säädetään menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä, vaikka se sinänsä täyttäisi syrjinnän tunnusmerkit. Menettelyn tulee perustua suunnitteluun ja sen tulee pyrkiä tasa-arvolain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä. Poliisilla on vuodelta 1999 tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaan tavoitteena on lisätä naisvartijoiden määrää. Rekrytoinnissa kiinnitetään huomiota sukupuolijakaumaan ja sitä seurataan. Tasa-arvovaltuutettu huomautti myös siitä, ettei viranhakuilmoituksessa ollut viitattu poliisin tasa-arvosuunnitelmaan.
Tasa-arvovaltuutettu totesi, että lausunnonpyytäjä oli pitemmän
ja monipuolisemman työkokemuksen perusteella ansioituneempi kuin
virkaan valittu naisvartija. Näytön esittäminen hakijoiden
soveltuvuudesta sekä poliisilaitoksen tosiasiallisista
työolosuhteista jäi esitettäväksi mahdollisen
hyvitysoikeudenkäynnin yhteydessä.
Sivun alkuun
Tampereella toimiva yritys haki palvelukseensa osa-aikaiseksi atk-tukihenkilöksi toisen tai kolmannen vuoden miesopiskelijaa. Työhön kuului ilmoituksen mukaan avustaminen ongelmatilanteissa, laitteiston hankinta ja asennus, ohjelmien asennus, autojen kuvaaminen internettiin jne. Yrityksen edustajan mukaan tehtävään haettiin miesopiskelijaa, sillä tehtävä ei sopinut naiselle. Tehtävän sopimattomuutta naiselle hän perusteli sillä, että se on "suttuinen". Ilmoitus julkaistiin Tampereen teknillisen yliopiston sähköisessä uutisryhmässä (tut.job.), ja siitä miesopiskelijaa koskeva vaatimus poistettiin nopeasti.
Rikoslaissa kielletään työsyrjintä. Työnantaja tai tämän edustaja, joka ilman painaavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan muun muassa sukupuolen perusteella, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Työsyrjintäsäännöksen noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.
Tasa-arvolain mukaan työ- tai koulutuspaikkaa ei saa ilmoittaa vain joko naisten tai miesten haettavaksi, jollei tähän ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä tai perustu tasa-arvolaissa mainitun suunnitelman toteuttamiseen. Tasa-arvolain noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu.
Kyseinen yritys perusteli työpaikkailmoituksen suuntaamista vain miehille sillä, että tehtävä on "suttuinen" eikä se sovi naiselle. Tehtävän suttuisuus, tarkoitetaan sillä sitten työn epäsiisteyttä tai sen asiallista vaikeaselkoisuutta, ei kuitenkaan ole tasa-arvolaissa tarkoitettu painava ja hyväksyttävä syy ilmoittaa työpaikkaa vain miesten haettavaksi. Naiset tekevät kulttuurissamme monenlaisia sekä epäsiistejä että vaikeaselkoisia töitä ja kykenevät atk-tukihenkilön töihin siinä missä miehetkin. Tämän vuoksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että työpaikkailmoitus oli tasa-arvolain vastainen.
Tasa-arvovaltuutettu kehotti yritystä vastaisuudessa
noudattamaan tasa-arvolain syrjivän ilmoittelun kieltoa.
Sivun alkuun
Mieshammaslääkäri A pyysi tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun K:n kaupunki oli valinnut terveyskeskus hammaslääkärin virkaan häntä vähemmän ansioituneen naisen B.
Työnantaja rikkoo tasa-arvolakia, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää ansioituneemman toista sukupuolta olevan henkilön, ellei hän voi osoittaa, että hänellä on siihen työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy, taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.
Työnantaja perusteli palveluksessaan aikaisemmin määräaikaisena työskennelleen B:n valintaa sillä, että tämä oli taitava, tuottava ja tehokas hammaslääkäri, joka oli sopeutunut erinomaisesti työyhteisöön. Ilman äitiyslomien aiheuttamia katkoja B:n työkokemus olisi muotoutunut virkavaaliin mennessä noin viideksi vuodeksi. Työnantaja vetosi siihen, että syrjintäkielto koskee myös äitiyslomalla olevia. Toiseen samaan aikaan haettavana olleeseen terveyskeskushammaslääkärin virkaan oli valittu mies.
Sekä A että B olivat virkaan kelpoisia, mutta A:lla oli hammaslääkärin ammattikokemusta yli 17 vuotta. B:llä ammattikokemusta oli noin 2,5 vuotta.
Suuretkaan erot palvelusvuosien määrässä eivät välttämättä merkitse sitä, että kauemmin työssä ollutta pidettäisiin ansioituneempana, sillä perehtyneisyyden hankkiminen vaihtelee eri tehtävissä. Terveyskeskushammaslääkärin työssä työvuosien tuoma kokemus lisää ammattitaitoa melko pitkään. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että A oli ollut pidemmän ammattikokemuksensa perusteella B:tä ansioituneempi.
Hyväksyttävä syy valita vähemmän ansioitunut hakija on muun muassa soveltuvuus. Työnantaja voi vapautua syrjintäolettamasta osoittamalla, että tehtävään valittu on ollut esimerkiksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi tehtävään soveltuvampi kuin valitsematta jäänyt, mutta ansioituneempi työnhakija. Tässä tapauksessa työnantajalla oli ollut hyvä mahdollisuus arvioida B:n soveltuvuutta terveyskeskushammaslääkärin virkaan, kun hän oli työskennellyt aikaisemmin K:n hammashuollossa. A ei ollut siellä työskennellyt, eikä häntä myöskään kutsuttu työhaastatteluun.
Asiassa ei selvitetty, miten ja millä perusteilla työnantaja oli arvioinut A:n soveltuvuutta ja vertaillut hänen ja B:n henkilökohtaisia ominaisuuksia keskenään. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2002:42 todennut, että kun ammattikokemukseltaan selvästi ansioituneempaa hakijaa ei ole haastateltu eikä kunta ole muullakaan tavoin selvittänyt hänen sopivuuttaan, ei kunnalla ole ollut perusteita pitää valittua henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta virkaan sopivampana.
Tasa-arvovaltuutetun kanta on, että työnantaja oli rikkonut
tasa-arvolakia, koska tämä ei ollut osoittanut, että sillä olisi
ollut tasa-arvolain mukainen muu, hyväksyttävä syy syrjäyttää A
virkavalinnassa kuin sukupuoli.
Sivun alkuun
Miesopettaja pyysi tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa siitä, syrjittiinkö häntä sukupuolen perusteella, kun perusopetuksen historian ja yhteiskuntaopin lehtorin virkaan oli valittu nuorempi naisopettaja, jolla oli vähemmän opettajakokemusta kuin lausunnonpyytäjällä. Miesopettaja katsoi lisäksi, että koska miesopettajia on vähemmän kuin naisia, tasa-arvosuunnittelulla pitäisi estää miesopettajien määrän supistuminen.
Tasa-arvolain mukaan on tehtävä ansiovertailu, kun hakijoina on sekä naisia että miehiä. Jos ansiovertailu osoittaa, että ansioituneempi hakija on jäänyt valitsematta, syntyy tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama. Työnantaja on tällöin osoitettava, että hänellä on ollut valintaansa muu hyväksyttävä syy kuin työntekijän sukupuoli. Soveltuvuus tai muu hakijan henkilökohtainen ominaisuus voi olla tällainen syy.
Tasa-arvovaltuutettu totesi, ettei pitkä työkokemus sinänsä tee hakijaa ansioituneemmaksi, vaan pituutta on arvioitava haettavan tehtävän kannalta. Olennaista on, tuoko opetuskokemuksen pituus hakijalle lisätaitoja täytettävään toimeen. Miesopettajalla oli selvästi pidempi opetuskokemus kuin naisopettajalla, mutta naisopettaja oli useiden vuosien kokemuksellaan saavuttanut jo riittävän ammattipätevyyden avoimena olleeseen toimeen. Naisopettajalla oli myös enemmän toimeen soveltuvaa koulutusta. Naisopettajan yhteiskunnallinen toiminta tai miesopettajan paikallishistorian kirjojen kirjoittaminen eivät olleet kovin merkittäviä lisäansioita opettajan työn kannalta. Miesopettaja ei ollut siten ansioituneempi hakija, että olisi syntynyt syrjintäolettama.
Opettajien sukupuolijakaumasta valtuutettu totesi, että Suomen
työmarkkinat ovat pitkälti jakautuneet miesten ja naisten aloihin,
eikä opetusalan naisvaltaisuus ole erillinen ilmiö. Opetusalalla ei
ole kyse siitä, että valmistuneet miesopettajat eivät työllistyisi
tai että he etenisivät urallaan naisia huonommin. Päinvastoin,
opetusala on paitsi horisontaalisesti, myös vertikaalisesti
segregoitunut. Toisin sanoen naiset ovat yliedustettuina
opettajakunnassa, mutta aliedustettuina koulujen johtoportaassa.
Segregoituminen lähtee yleensä koulutuksellisista valinnoista ja
opettajiksi valmistuvista suurin osa on naisia. Ensisijaisesti
olisikin pyrittävä vaikuttamaan oppilaiden koulutuksellisiin
valintoihin niin, etteivät ne määräytyisi sukupuolen vaan
taipumuksien mukaan. Myös palkkataso vaikuttaa alalle hakeutumiseen
ja alalla pysymiseen.
Sivun alkuun
Tasa-arvovaltuutetun toimisto - Meritullinkatu 1, Helsinki - PL 33, 00023 Valtioneuvosto - Puhelin (09) 16001 (vaihde) - Telekopio (09) 1607 4582