Tasa-arvovaltuutettu

Kiintiöt

Kiintiösäännöstä poikkeaminen perusteltava aina etukäteen (Dnro 4/58/03, 18.1.2005)
Kiintiösääntöä on tulkittava tiukasti (Dnro 7/58/01, 7.1.2004)

Takaisin aihealueisiin

Helsinki 18.1.2005
Kiintiösäännöstä poikkeaminen perusteltava aina etukäteen (Dnro 4/58/03)

Tasa-arvovaltuutettu on omana aloitteenaan ottanut tutkittavakseen, onko työministeriön vuonna 2003 asettaman työllisyyden politiikkaohjelman johtoryhmän kokoonpano tasa-arvolain mukainen. Työllisyyden politiikkaohjelman johtoryhmässä on kaksi naista ja yhdeksän miestä. Johtoryhmä koostuu ohjelman poikkihallinnollista yhteistyötä varten määrätyistä eri ministeriöiden yhteyshenkilöistä.

Työllisyysohjelma on yksi neljästä pääministeri Vanhasen hallituksen poikkihallinnollisesta politiikkaohjelmasta.

Työministeriön selvityksen mukaan perusajatuksena työllisyysohjelmaa organisoitaessa oli, että yhteyshenkilöillä oli oltava ohjelman sisältöalueella selkeä päätösvalta ministeriössään. Käytännössä tähän ei riitä asiantuntijataso, vaan se edellyttää vähintään osastopäällikkötasoa.

Yhteyshenkilöt valittiin niin, että ohjelmajohtaja neuvotteli asiasta erikseen kunkin ministeriön kansliapäällikön kanssa, joka nimesi vaatimukset täyttävän yhteyshenkilön ministeriöstään.

Tasa-arvolain mukaan valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Työministeriön mukaan sillä oli tällainen erityinen syy, koska johtoryhmän jäsenet oli ryhmän käytännön toimivuuden vuoksi tullut nimetä ennalta tarkasti määritellyn aihealueosaamisen ja siihen liittyvän korkean virka-aseman perusteella.

Toimielimen asettamista valmistelevan viranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, että kiintiösäännöstä noudatetaan. Kiintiösäännös on otettava huomioon jo ehdokasasettelussa. Pyytäessään ulkopuolisia tahoja nimeämään edustajansa toimielimeen, viranomaisen on pyydettävä sekä nais- että miesehdokas kutakin paikkaa kohti. Ehdokkaita pyydettäessä tulee muistuttaa kiintiösäännöksen velvoittavuudesta.

Kiintiösäännöstä voidaan poiketa vain erityisestä syystä. Erityisen syyn käsitettä on tulkittava suppeasti. Tällainen syy voi esimerkiksi olla se, että toimielin käsittelee jotain kapeaa erityisalaa, jonka asiantuntijat ovat vain joko naisia tai miehiä. Syyksi ei kelpaa se, että jäseniä ehdottavat intressijärjestöt tai muut tahot esittävät vain naisia tai miehiä. Erityisen syyn olemassaolo on aina perusteltava. Poikkeamisen syyksi ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei toisen sukupuolen edustajia ole käytettävissä. Esittelymuistiossa on selvitettävä ne toimenpiteet, jotka valmistelija on suorittanut 40 prosentin osuuden toteuttamiseksi sekä syyt siihen, ettei kiintiötä voida täyttää.

Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaista edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti erityisesti muuttamalla niitä olosuhteita, jotka estävät sen toteutumista. Velvoite edistää tasa-arvoa tarkoittaa muun muassa, että viranomaisen on toimittava naisten osuuden lisäämiseksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kunnes tasa-arvo on toteutunut sekä silloin, kun viranomainen on toimielimen asettaja samoin kuin silloin kun se esittää omaa ehdokastaan perusteilla olevaan toimielimeen.

Käytännössä voi olla tilanteita, joissa toimielimen tehtävä huomioon ottaen on objektiivisesti katsoen perusteltua koota toimielin määrätyn tason virkamiehistä. Tämä on kuitenkin poikkeuksellista ja tulee aina tapauskohtaisesti tarkoin harkita ja perustella. Päätös tietyn tason virkamiesten nimeämisestä toimielimeen tulee tehdä samalla kertaa, kun päätetään toimielimen perustamisesta.

Tasa-arvovaltuutettu totesi myös, että politiikkaohjelmien käytännön työskentelymuodoista ja esimerkiksi johtoryhmistä ei ole valtioneuvoston tasolla annettu yhteisiä ohjeita, vaan koordinoivat ministerit ja ohjelmajohtajat ovat voineet hoitaa organisoinnin parhaaksi katsomallaan tavalla. Muita politiikkaohjelmia ovat yrittäjyyden, tietoyhteiskunnan ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmat. Näissä naisten ja miesten tasa-arvoinen osallistuminen johto- tai vastaaviin ryhmiin on täyttynyt, ja jäseniä on otettu myös asiantuntijatasolta.

Työministeriö on kuitenkin perustellut päätöstään tarpeella saada mahdollisimman korkea johto sitoutetuksi ohjelmaan. Vaikka työministeriö olisi objektiivisesti katsoen voinut muodostaa johtoryhmän mainitun periaatteiden mukaisesti, on muistettava, että kiintiösäännös on lain tasoinen velvoite, josta poikkeaminen ja sen perusteet tulee selkeästi näkyä jo johtoryhmän asettamispäätöksessä. Vielä tämänkin jälkeen viranomaisen tulee pyrkiä naisten ja miesten mahdollisimman tasapuoliseen osallistumiseen. Esimerkiksi TE-keskusten johtajista kolme on naista, joista yksi on mukana yrittäjyyden politiikkaohjelmassa. Työministeriöllä näyttäisi siis olleen mahdollisuus valita naispuolinen TE-keskuksen johtaja johtoryhmään. Vaikuttaa siltä, että silloin kun luovutaan käytännöstä, jossa esittävää tahoa pyydetään nimeämään sekä mies- että naisehdokas, ei lopputulos ole tasa-arvolain tavoitteiden mukainen.

Yhteenvetona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että nimittävä viranomainen on aina vastuussa siitä, että kiintiösäännöstä noudatetaan. Pyytäessään ulkopuolisia tahoja nimeämään edustajansa toimielimeen, viranomaisen on pyydettävä sekä nais- että miesehdokas kutakin paikkaa kohti. Kiintiösäännöstä poikkeaminen on aina erityistilanne, jonka tarpeellisuus tulee tarkoin harkita ja etukäteen perustella.
Sivun alkuun

Helsinki 7.1.2004
Kiintiösääntöä on tulkittava tiukasti (Dnro 7/58/01)

Oikeuskansleri siirsi viran puolesta tasa-arvovaltuutetulle käsiteltäväksi kantelun, joka koski kahden kaupungin yhteisesti perustaman tulevaisuustyöryhmän kokoonpanoa.

Kaupunki A oli valinnut neljä jäsentä ja kaksi varajäsentä työryhmän tärkeän roolin vuoksi valtuuston ja hallituksen puheenjohtajistosta. Lisäksi työryhmään oli virka-aseman vuoksi valittu kaupunginjohtaja ja kaupunginsihteeri. Työryhmään kuuluivat varsinaisina jäseninä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston 1.ja 2. varapuheenjohtaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, 1. ja 2. varapuheenjohtaja, kaupunginjohtaja ja kaupunginsihteeri. Kaikki valitut olivat miehiä. Kaupungin selvityksessä todettiin, että kiintiösäännös oli otettu huomioon, mutta työryhmään ei voitu valita naisia jäseniksi, koska valtuuston ja hallituksen puheenjohtajistoon ei kuulunut naisia.

Myös kaupunki B:n osalta kaupunkia edustavat luottamushenkilöt haluttiin valita luottamushenkilöjohdosta eli kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajistosta. Luottamushenkilöjäseniin kuului puheenjohtajiston ainoa nainen. Virka-aseman perusteella työryhmään valittiin kaupunginjohtaja ja suunnittelujohtaja. Kaupunginhallitus katsoi selvityksessään, että sillä oli ollut erityinen syy poiketa lain kiintiösäännöstä, koska työryhmän jäsenet oli valittu asemiensa perusteella.

Tasa-arvolain mukaan kunnallisissa toimielimissä, lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja, tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Kiintiövaatimuksesta voidaan poiketa erityisestä syystä. Erityinen syy on esimerkiksi, ettei jollakin erityisalalla ole asiantuntijoita kuin toisen sukupuolen edustajissa. Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan erityisen syyn käsitettä on tulkittava suppeasti ja siihen vetoavan on perusteltava päätöksensä. Kiintiösäännös koskee erikseen sekä varsinaisia että varajäseniä.

Asiakirjoista kävi ilmi, että kaupunkien tapaamisessa oli sovittu työryhmään kuuluvan kummastakin kaupungista neljä luottamushenkilöä ja kaksi viranhaltijaa, mutta heidän asemaansa ei määritelty tarkemmin. Myöskään valintapäätöksissä luottamushenkilöjohdon ja virkamiesjohdon valintoja ei oltu perusteltu.

KHO:n mukaan on ollut erityinen syy poiketa kiintiöperiaatteesta silloin, kun toimielimeen on valittu jäsenet virka- tai muun aseman perusteella. KHO on viitannut kunnallisen itsehallinnon periaatteeseen ja siihen, että valtuustoryhmät voivat vapaasti valita puheenjohtajansa. Tätä kantaa on kritisoitu huomauttamalla, että kunnallinen itsehallintokaan ei voi oikeuttaa sivuuttamaan muuta lainsäädäntöä, esimerkiksi tasa-arvolakia semminkin, kun julkisen vallan, myös kuntien, on jo perustuslain mukaan turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Niihin kuuluu myös sukupuolten tasa-arvon edistäminen yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Tasa-arvovaltuutettu yhtyy kritiikkiin. Tasa-arvolain tavoite naisten ja miesten mahdollisuudesta tasaveroisesti osallistua yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon vesittyy, jos poikkeuksiin oikeuttavia erityisiä syitä ei tulkita lain tarkoittamalla tavalla. Luonnollisesti voi käytännössä olla tilanteita, joissa toimielimen tehtävä huomioon ottaen on perusteltua muodostaa sen kokoonpano määrätyn tason luottamus- ja virkamiehistä. Tämä tulisi kuitenkin aina tapauskohtaisesti tarkoin harkita ja perustella. Erityisiin syihin ei tulisi voida vedota ainakaan jälkikäteen, jos niihin ei ole kiinnitetty huomiota jo toimielintä kokoon pantaessa.

KHO on sittemmin antanut päätöksen, jossa on katsottu seutuyhteistyön neuvottelukunnan osalta, ettei erityisenä syynä voitu pitää kuntien keskinäistä toivomusta valita jäsenet keskeisistä luottamushenkilöistä, esimerkiksi kunnanvaltuustojen puheenjohtajista.
Sivun alkuun