Tasa-arvovaltuutettu

Sivukohtainen Sisältöeditori

Työhönotto

Pääsihteerin valinta (Dnro 9/52/00, 14.8.2002)
Vastaavan hammaslääkärin valinta (Dnro 27/52/01, 12.8.2002)
Avustavan ulosottomiehen viransijaisuuden täyttö (Dnro 64/52/00, 9.10.2001)
Valinta pesulan johtotehtäviin (Dnro 29/52/00, 4.8.2001)
Päällikön sijaisen valinta (Dnro 1/52/00, 9.8.2001)
Perheneuvojan viran täyttö (Dnro 10/52/00, 13.6.2001)
Lainsäädäntöneuvoksen viran täyttö (Dnro 24/52/99, 13.6.2001)
Henkikirjoittajan viran täyttö (Dnro 27/52/99, 13.6.2001)
Hallinto-oikeus syrji kolmea naista (Dnro 14/52/00, 29.5.2001)
Naishakijaa syrjittiin lehtorin viran täytössä (Dnro 8/52/00, 27.2.2001)
Kodinhoitajan viran täyttö (Dnro 3/52/99, 16.3.2000)
Kauppaoppilaitoksen ranskan kielen opettajan tehtävän täyttö (Dnro 57/52/98, 16.3.2000)

Takaisin aihealueisiin

Helsinki 14.8.2002
PÄÄSIHTEERIN VALINTA (Dnro 9/52/00)

Naishakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun Suomen Kansanopistoyhdistys - Finlands Folkhögskolförening ry:n pääsihteeriksi on valittu mies.

Molemmat hakijat ovat suorittaneet filosofian maisterin tutkinnon, nainen on lisäksi suorittanut erillisarvosanoja ja erilaisia kursseja sekä kansanopistojen ja kansalais- ja työväenopistojen opettaja- ja rehtoriharjoittelun. Tämän johdosta naishakija on koulutuksen osalta miestä ansioituneempi.

Hakijoiden työkokemuksessa on selvä ero. Mieshakija on työskennellyt useissa tehtävissä, jotka eivät ole liittyneet vapaan sivistystyön alaan, kun taas naishakijan lähes koko työura on keskittynyt vapaan sivistystyön parissa työskentelyyn. Tämä tukee hyvin pääsihteerinä työskentelyä.

Työnantaja on perustellut miehen valintaa tämän toiminnalla eri kansalaisjärjestöissä, johon on sisältynyt myös johtamis- ja esimieskokemusta sekä tämän erinomaisella pohjoismaisen perinteen tuntemuksella. Naishakija on kuitenkin ollut Pohjoismaisen kansanopistoneuvoston jäsen, kun taas miehen pohjoismaiset tehtävät eivät mitenkään liity kansanopistotoimintaan. Nainen on myös osallistunut vuosittain Pohjolan kansanakatemian erilaisille kursseille ja koulutustilaisuuksiin. Tasa-arvovaltuutetun mielestä hakijoiden ansioita ei ole tarkasteltu pohjoismaisen asiantuntemuksen osalta tasapuolisesti eikä myöskään suhteessa Kansanopistoyhdistyksen toimintaan. On myös huomattava, että hakuilmoituksessa ei edellytetty pohjoismaista osaamista.

Miehen valintaa on perusteltu myös hänen esimieskokemuksellaan. Yhdistyksen hallituksen eräs jäsen on kuitenkin kyseenalaistanut nämä ansiot. Koska myös naisella jonkin verran esimieskokemusta ja koska osapuolilla ei ole yksimielistä näkemystä miehen esimiesansioista, jää kysymys tältä osin ratkaisematta. Työnantaja ei ole myöskään esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella mieshakijan kielitaito olisi parempi kuin naisen.

Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että naishakija on täydennyskoulutuksensa sekä työkokemuksensa ja pitkäaikaisen vapaan sivistystyön piirissä tapahtuneen toimintansa takia miestä ansioituneempi pääsihteerin tehtävään siitäkin huolimatta, että kysymys esimieskokemuksesta ja -osaamisesta on jäänyt avoimeksi. Koska tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut mies, on syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama. Miehen valintaa on perusteltu hänen henkilökohtaisilla, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvillä ominaisuuksillaan. Ne voivat olla oikeuttamisperuste valita tehtävään vähemmän ansioitunut hakija, mutta työnantajan on tällöin pystyttävä osoittamaan, että hakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia on arvioitu tasapuolisesti.
Sivun alkuun

Helsinki 12.8.2002
VASTAAVAN HAMMASLÄÄKÄRIN VALINTA (Dnro 27/52/01)

Naishammaslääkäri A pyysi tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, oliko häntä syrjitty, kun terveyskeskuskuntayhtymän yhtymähallitus valitsi vastaavaksi hammaslääkäriksi häntä vähemmän ansioituneen miehen B.

Vastaavan hammaslääkärin tehtävään ei ollut erityisiä kelpoisuusvaatimuksia eikä työnantaja ollut etukäteen ilmoittanut muita valintaperusteita kuin sen, että valittavan tulee olla suostumuksensa antanut kuntayhtymän hammaslääkäri. Tehtävät olivat hammashoidon toimialan johtamista, kehittämistä ja valvontaa. Tärkeä osa työstä oli toimia henkilökunnan esimiehenä.

A:lla oli ammattikokemusta terveyskeskushammaslääkärin työstä 26 vuotta ja B:llä 14 vuotta, joten heillä kummallakin oli tehtävään hyvät edellytykset. A:lla oli kuitenkin terveyskeskushammaslääkärin ammattikokemuksen lisäksi muita ansioita. Hän oli toiminut ehkäisevän hammashoidon osavastaavana hammaslääkärinä 9 vuotta. Hän oli myös suorittanut lähes kokonaan vastaavan hammaslääkärin koulutuksen. Myös A:n pitkäaikainen kokemus ammatillisista ja kunnallisista luottamustehtävistä oli hänelle eduksi. Lisäksi hänellä oli 9 kuukauden kokemus vastaavan hammaslääkärin tehtävistä.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä vastuu siitä, ettei yhtymähallituksella ollut tietoa A:n vastaavan hammaslääkärin kokemuksesta, oli ollut tässä tapauksessa työnantajalla. Työnantaja ei ollut ilmoittanut A:lle, että vastaavan hammaslääkärin tehtävään suostumuksen antajia oli ollut toinenkin eikä työnantaja ollut tarkistuttanut suostumuksen antaneilta hammaslääkäreiltä, olivatko tiedot heidän ansioistaan ajantasaisia ja oikein. Jos päätöksentekomenettely olisi ollut avoimempi ja suostumuksen antajille olisi varattu mahdollisuus tuoda esiin ansioitaan, A:n kokemus vastaavana hammaslääkärinä olisi tullut esille ennen valintapäätöksen tekemistä.

Kun yhtymähallitus oli valinnut tehtävään siihen A:ta vähemmän ansioituneen B:n, oli syntynyt syrjintäolettama. Sen kumoamiseksi työnantajan pitää osoittaa, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Tällainen hyväksyttävä syy on muun muassa soveltuvuus, jolla työnantaja olikin perustellut B:n valintaa.

Sekä A että B olivat olleet pitkään terveyskeskuskuntayhtymän palveluksessa, joten työnantajalla oli sinänsä ollut hyvä mahdollisuus arvioida heidän soveltuvuuttaan. Tasa-arvovaltuutetun mielestä soveltuvuutta ei oltu kuitenkaan selvitetty tasapuolisesti. Soveltuvuusarviointiin oli osallistunut vain osa johtoryhmästä, ja arvioinnin tehneestä kokouksesta oli puuttunut muun muassa A:n ja B:n esimiehenä toiminut vastaava hammaslääkäri, jonka mielestä A oli ollut tehtävään sopivampi B.

A:lle oli myös maksettu monipuolisen ja hyvän ammattitaidon perusteella henkilökohtaista lisää, B:lle ei. Yhtymähallituksen kokouksessa A:n ja B:n sopivuutta ei oltu käsitelty muuten kuin vetoamalla johtoryhmän lausuntoon, jossa B:n parempi soveltuvuus oli ainoastaan todettu perustelematta asiaa sen tarkemmin. B:n oli katsottu soveltuvan parhaiten esimiestehtävään. Terveyskeskuskuntayhtymän hammaslääkärit olivat kuitenkin kesällä 2000 kannattaneet A:n valintaa esimiehekseen.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä ei oltu näytetty, että B olisi ollut A:ta soveltuvampi vastaavan hammaslääkärin tehtävään.

A oli valittanut valinnasta myös hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että hammaslääkäreiden välillä ei oltu tehty ansiovertailua. Kun vastaavan hammaslääkärin virkaan voitiin kuitenkin määrätä vain yhtymähallituksen palveluksessa oleva hammaslääkäri ja kun sekä A:n että B:n virkasuhde kuntayhtymään oli jatkunut huomattavan pitkään, hallinto-oikeuden mielestä molempien ansiot olivat olleet riittävässä määrin yhtymähallituksen tiedossa päätöstä tehtäessä. Kun vastaavan hammaslääkärin tehtävään ei oltu määritelty erityisiä kelpoisuusehtoja ja kun sekä A:n että B:n ammattikokemus oli huomattavan pitkä, hallinto-oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:ta olisi pidettävä kokonaisarvioinnin perusteella B:tä ansioituneempana vastaavan hammaslääkärin tehtävään.

Tasa-arvovaltuutettu ei pidä hallinto-oikeuden tulkintaa tasa-arvolain mukaisena. Jos erityisiä kelpoisuusvaatimuksia ei ole, ansiovertailu on tehtävä suhteessa vastaavan hammaslääkärin tehtäväkuvaan. Vaikka hakijoiden ammattikokemus oli ollut yhtymähallituksen tiedossa, asiakirjoista ilmeni kuitenkin, että A:n kaikkia muita ansioita ei oltu otettu asianmukaisesti huomioon valintapäätöstä tehtäessä.
Sivun alkuun

Helsinki 9.10.2001
AVUSTAVAN ULOSOTTOMIEHEN VIRANSIJAISUUDEN TÄYTTÖ (Dnro 64/52/00)

Erään kihlakunnan ulosottovirastossa avustavan ulosottomiehen sijaiseksi valittiin mies, jolla ei ollut kelpoisuusvaatimuksena ollutta käytännön kokemusta virkaan kuuluvissa tehtävissä. Valitsematta jäänyt nainen sen sijaan täytti kelpoisuusehdon, sillä hän oli toiminut avustavana ulosottomiehenä toisessa kihlakunnassa parikymmentä vuotta. Koulutuksensa puolesta kummatkin hakijat olivat kelpoisia tehtävään.

Työnantaja syyllistyy syrjintään, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää ansioituneemman toista sukupuolta olevan henkilön. Henkilö, joka täyttää kelpoisuusehdot, on ansioituneempi hakija kuin kelpoisuusehtoja täyttämätön, joten on syntynyt tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama.

Syrjintäolettama poistuu, jos työnantaja voi osoittaa, että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Työnantaja vetosi siihen, että naisen entisen esimiehen mukaan tämä ei ollut tehtävään soveltuva. Valittua miestä pidettiin työhaastattelun perusteella kaikkein sopivimpana tehtävään. Soveltuvuudella oli työnantajan mukaan tehtävän hoidossa suuri merkitys, koska avustavan ulosottomiehen työ on kyseisessä kihlakunnassa erittäin kovan paineen alaista ja kiireistä ja työmäärät ovat voimakkaasti kasvussa.

Tasa-arvolain mukaan soveltuvuus voi olla hyväksyttävä syy valita virkaan vähemmän ansioitunut toista sukupuolta oleva hakija. Soveltuvuuteen vetoamisen hyväksyttävyyttä on kuitenkin arvioitava aina tapauskohtaisesti, jos kelpoisuusvaatimukset on sivuutettu. Tällöin myös näytöltä edellytetään enemmän.

Nainen esitti tasa-arvovaltuutetulle työtuloksistaan tilastotietoja, joiden mukaan hän oli tehnyt vuonna 2000 kihlakuntansa avustavista ulosottomiehistä parhaan tuloksen. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tilastotietojen perusteella nainen vaikutti erittäin soveltuvalta ulosottomiehen tehtäviin.

Työnantaja on näyttövelvollinen käyttämiensä valintaperusteiden asianmukaisuudesta ja olemassaolosta. Näytön esittäminen hakijoiden soveltuvuudesta tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista tapahtuu parhaiten käräjäoikeudessa, jonne nainen voi halutessaan asian viedä.
Sivun alkuun

Helsinki 14.8.2001
VALINTA PESULAN JOHTOTEHTÄVIIN (Dnro 29/52/00)

Mieshakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun pesulan johtotehtäviin oli valittu nainen.

Pesulan johtotehtäviin etsittiin henkilöä lehti-ilmoituksella. Toimenkuvaan kuuluivat hallinnolliset tehtävät, työnjohto, asiakaspalvelu, laskutus sekä osallistuminen pesulan töihin. Haettava henkilö ei siis ollut puhtaasti toimitusjohtaja, vaan monipuolisesti pesulan töihin osallistuva henkilö. Osa työstä oli pyykinkäsittelyä.

Pesulan hallitus valitsi tehtävään naisen. Miehen syrjäyttämistä se perusteli sillä, että tämän kokemus viittasi paremminkin pesulan johtamiseen. Toiseksi miehen palkkatoivomus ylitti pesulan maksukyvyn ja kolmanneksi hallitus epäili miehen mahdollisuutta päivystää tarpeen vaatiessa viikonloppuisin, koska tämä asui eri kaupungissa. Naishakija puolestaan asui samassa kaupungissa missä pesulakin oli.

Mieshakija kertoi vastineessaan, että hakuilmoitus oli ollut sisällöltään yksiselitteinen. Hän ei ollut ajatellutkaan, että pesula hakisi pelkästään toimitusjohtajaa. Hakuilmoituksessa mainitut tehtävät olivat kaikki myös miehen hoidettavissa ja lisäksi juuri sellaisia, joita hän oli tehnyt parikymmentä vuotta eri pesuloissa joko työntekijänä tai itsenäisenä yrittäjänä.

Palkastaan mies olisi ollut valmis neuvottelemaan. Lisäksi hän oli ilmoittanut pesulan toimitusjohtajalle olevansa valmis hoitamaan työtehtäviä aina silloin, kun niitä on, myös viikonloppuisin.

Mieshakijan mukaan pesulan toimitusjohtaja oli kertonut hänelle valinnan jälkeen, että pesulan hallituksen jäsenet eivät olleet ymmärtäneet, että mies olisi voinut tehdä kyseistä työtä. Hallituksessa oli ollut vallalla henki, että tämä on enempi naiselle kuuluva homma, vaikka mieshakijalla oli kokemusta kaikista hakuilmoituksessa mainituista tehtävistä nimenomaan pesula-alalta huomattavasti enemmän kuin naishakijalla.

Tasa-arvolain mukaan työnantaja toimii syrjivästi, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Koska pesulan johtotehtäviin valittiin vähemmän ansioitunut nainen, syntyi syrjintäolettama. Pesulan esittämää perustetta naisen paikkakunnalla pysyvyydestä ei voida pitää sellaisena tasa-arvolain tarkoittamana painavana ja hyväksyttävänä syynä, jolla valintaa voitaisiin perustella.

Mieshakijan palkkatoivomus ylitti selvästi pesulan maksukyvyn. Hakija oli kuitenkin valmis neuvottelemaan asiasta. Tasa-arvovaltuutetun mielestä olisi pitänyt ensin selvittää se palkkataso, jolla mies olisi ollut valmis työskentelemään pesulassa ja vasta sen jälkeen arvioida, onko palkkavaatimus liian korkea.
Sivun alkuun

Helsinki 9.8.2001
PÄÄLLIKÖN SIJAISEN VALINTA (Dnro 1/52/00)

Mieshakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston kansalaisjärjestöyksikön päällikön sijaiseksi on valittu nainen.

Molemmat hakijat ovat valtiotieteen kandidaatteja. Lisäksi molemmat ovat osallistuneet ulkoasiainhallinnon henkilöstökoulutukseen, joten koulutuksen osalta he ovat yhtä ansioituneina.

Työnantaja korosti työkokemuksen osalta johtamistaitoa tai toimimista yksikön päällikkönä, kansalaisjärjestötoiminnan ja -kentän tuntemusta, kehitysyhteistyötuntemusta sekä kehitysmaakokemusta. Naishakijalla ei ollut minkäänlaista johtamiskokemusta, kun taas mieshakija oli työskennellyt erään edustuston asiainhoitajana, Afrikan kehityspankin johtokuntaedustajana sekä yksikön päällikön sijaisena. Vaikka työnantaja ei pitänyt tätä kokemusta merkityksellisenä, on se kuitenkin johtamiskokemusta, joka tasa-arvovaltuutetun mielestä olisi pitänyt ottaa huomioon.

Naishakija oli aiemmin työskennellyt kansalaisjärjestöyksikössä, joten hänellä lienee enemmän tuntemusta kansalaisjärjestötoiminnasta kuin miehellä.

Työnantajan mukaan molemmat hakijat täyttivät kehitysyhteistyötuntemusta ja kehitysmaakokemusta koskevat kriteerit. Miehellä tätä kokemusta oli sekä ajallisesti että ulkoasiainhallinnon tehtävien monipuolisuuden takia selvästi enemmän kuin naisella.

Työnantaja korosti voimakkaasti naishakijan kansalaisjärjestötoiminnan ja -kentän tuntemusta eli sellaista kokemusta, jonka osalta hän oli mieheen verrattuna ansioituneempi. Mieshakijan osalta vastaavalla tavalla ei tehty.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä hakijoiden työkokemusta ei arvioitu tasapuolisesti. Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että mieshakija on työkokemuksensa perusteella naista ansioituneempana. Koska tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut nainen, on syntynyt syrjintäolettama, jonka työnantaja voi kumota osoittamalla menettelylleen muun, hyväksyttävän syyn kuin sukupuolen. Hyväksyttävä syy ovat esimerkiksi tehtävään valitun henkilön henkilökohtaiset ominaisuudet.

Työnantaja perusteli naisen valintaa muun muassa sillä, että tämä pystyy sovittelemaan yksikön sisällä esiintyviä ristiriitoja. Tältä osin on kyse juuri henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioinnista. Tasa-arvovaltuutetun mielestä ei ole syytä epäillä myöskään mieshakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia. Asian perusteellisempi arviointi voi tapahtua hyvitysoikeudenkäynnissä, jonka mieshakija voi panna vireille työnantajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa.
Sivun alkuun

Helsinki 13.6.2001
PERHENEUVOJAN VIRAN TÄYTTÖ (Dnro 10/52/00)

Tasa-arvovaltuutetulta on pyydetty lausuntoa siitä, onko naishakijaa syrjitty, kun perheneuvojan virkaan valittiin mies.

Tasa-arvolain mukaan työnantaja syyllistyy syrjintään, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei hän voi osoittaa, että menettelyyn on painava ja hyväksyttävä syy taikka se johtuu muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Lain mukaan on tehtävä ansiovertailu aina silloin, kun viran tai toimen hakijoina on sekä naisia että miehiä. Ansiovertailussa keskeinen asema on työnantajan etukäteen vahvistamilla valintaperusteilla. Yleensä huomionarvoisena pidetään työnhakijoiden koulutusta, aikaisempaa työkokemusta sekä sellaisia työnhakijoiden ominaisuuksia, tietoja ja taitoja, jotka ovat eduksi tehtävän hoitamisessa ja voidaan siten katsoa lisäansioksi.

Sopivuus, soveltuvuus kyseiseen työhön ja muut vastaavat työntekijän arvionvaraiset, henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ole tasa-arvolain tarkoittamia ansioita. Soveltuvuus voi kuitenkin olla valintaperuste. Tasa-arvolain mukaan soveltuvuus voidaan ottaa huomioon mahdollisena työnantajan oikeuttamisperusteena, jos tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut hakija.

Tässä tapauksessa työnantaja on edellyttänyt hakijoilta ylempää korkeakoulututkintoa sekä perheneuvojan tai vastaavan pätevyyttä. Molemmat hakijat täyttävät vaatimuksen korkeakoulututkinnon osalta, mutta pätevyyden osalta ei kumpikaan.

Työnantaja on lukenut mieshakijan eduksi sen, että hän on suorittanut teologian kandidaatin tutkinnon, koska tutkinto antaa parhaat valmiudet työhön. Tasa-arvovaltuutetun mielestä naishakijalla on kuitenkin sellaista kokemusta, että mieshakijan suorittamaa tutkintoa ei tule asettaa naishakijan tutkintoon verrattuna edullisempaan asemaan. Naisella on lisäksi mieheen verrattuna enemmän perustutkintoa täydentävää, perheneuvojan toimintaa tukevaa koulutusta. Hänellä on myös mieheen verrattuna huomattavasti enemmän perheneuvojan tehtävien hoitamista tukevaa työkokemusta.

Työnantaja on todennut, että pätevyydellä on toissijainen merkitys. Miehen valintaa on perusteltu sillä, että hän on naishakijaa sopivampi perheneuvojan tehtävään ja että miespuolisen perheneuvojan saaminen keskukseen oli tarpeellista keskuksen toiminnan kannalta.

Hakijoiden sopivuutta on tässä tapauksessa arvioitu sekä soveltuvuustestissä että haastattelussa. Soveltuvuustestissä molemmat on todettu sopivaksi perheneuvojan tehtävään. Työnantaja on kuitenkin haastatteluun vedoten katsonut, että mies on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivampi perheneuvojan tehtävään, mutta ei ole esittänyt minkäänlaisia perusteita katsomuksensa tueksi.

Työnantaja on perustellut valintaansa myös sillä, että miespuolisen perheneuvojan saaminen keskukseen oli tarpeellista keskuksen toiminnan kannalta. Tässä on kyse lähinnä tasa-arvolaissa mainitusta työn tai tehtävän laadusta johtuvasta syystä. Tällaisen syyn on oltava sekä painava että hyväksyttävä. Silloin kun työnantaja vetoaa tällaiseen syyhyn, voidaan siitä mainita jo viranhakuilmoituksessa.

Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että naishakija on sekä koulutuksensa että työkokemuksensa osalta valittua miestä ansioituneempi. Näin ollen on syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama.

Työnantaja on esittänyt perusteita menettelylleen valita tehtävään vähemmän ansioitunut mieshakija. Perusteet voivat sinänsä olla tasa-arvolaissa tarkoitettuja hyväksyttäviä syitä, mutta tasa-arvovaltuutetun mielestä niiden tueksi ei ole esitetty sellaista näyttöä, että syiden tasa-arvolainmukaisuutta voitaisiin arvioida. Asian tarkempi selvittely voi tapahtua mahdollisessa hyvitysoikeudenkäynnissä, jonka valitsematta jäänyt naishakija voi panna vireille työnantajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa nostettavalla kanteella vuoden kuluessa valintapäätöksen tekemisestä.
Sivun alkuun

Helsinki 13.6.2001
LAINSÄÄDÄNTÖNEUVOKSEN VIRAN TÄYTTÖ (Dnro 24/52/99)

Naispuolinen työnhakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun erään ministeriön lainsäädäntöneuvoksen virkaan valittiin mies.

Hakuilmoituksessa lainsäädäntöneuvoksen kelpoisuusvaatimukseksi oli mainittu oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja hyvä perehtyneisyys lainvalmistelutehtäviin. Lisäksi edellytettiin kotimaisten kielten taitoa ja hyvää englannin kielen taitoa sekä hyvää EU-oikeuden ja EU:n lainsäädäntömenettelyn ja päätöksentekojärjestelmän tuntemusta.

Lainsäädäntöneuvoksen tehtäviksi oli hakuilmoituksessa mainittu lainvalmistelu- ja muut oikeudelliset tehtävät. Lainsäädäntöneuvos toimii yksikkönsä oikeudellisen jaoston päällikön tehtävissä.

Molemmat hakijat ovat suorittaneet oikeustieteen kandidaatin tutkinnon. Molemmat ovat myös osallistuneet erilaisiin ammatillisiin koulutusohjelmiin, joten koulutuksellisesti he ovat yhtä ansioituneita. Molemmat ovat hyvin perehtyneitä lainvalmistelutehtäviin, joten myös tässä suhteessa he ovat yhtä ansioituneita. Molemmilla on myös suunnilleen saman verran kokemusta hallinnonalaan liittyvistä valtionhallinnon tehtävistä.

Hakijoilta edellytettiin myös hyvää EU-oikeuden sekä EU:n lainsäädäntömenettelyn ja päätöksentekojärjestelmän tuntemusta ja hyvää englanninkielen taitoa. Näiltä osin naishakija oli mieshakijaa ansioituneempi.

Molempien työkokemus on ollut monipuolista, joskin eri tavoin painottunutta. Mieshakijan työkokemuksen monipuolisuus perustuu enimmäkseen erilaisiin kansallisen lainsäädännön ja jonkin verran lainkäytön tehtäviin. Hän on toiminut myös jonkin aikaa esimiestehtävissä. Kaikkiaan hänen työuransa juristina on ajallisesti pidempi kuin naishakijan.

Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu katsoo, että naishakija on EU-osaamisensa ja kielitaitonsa puolesta selvästi miestä ansioituneempi. Toisaalta tämän ajallisesti pidempi työkokemus juristina, kokemus lainkäyttötehtävissä sekä esimieskokemus on otettava ansioina huomioon. Hakijoiden ansiot painottuvat siis eri tavalla. Kaiken kaikkiaan hakijoita voidaan pitää siinä määrin yhtä ansioituneina, että työnantaja ei ole syyllistynyt syrjintään valitessaan lainsäädäntöneuvoksen tehtävään mieshakijan.

Tasa-arvovaltuutettu kiinnittää lopuksi huomiota tasa-arvolain viranomaisille asettamaan velvoitteeseen edistää tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Virantäyttötilanteissa, joissa virkaa hakee kaksi eri sukupuolta olevaa, ansioiltaan tasavertaista hakijaa, viranomaisella olisi työnantajana erinomainen tilaisuus edistää tasa-arvoa valitsemalla tehtävään sen sukupuolen edustaja, jotka ovat aliedustettuja kyseisissä tehtävissä.
Sivun alkuun

Helsinki 13.6.2001
HENKIKIRJOITTAJAN VIRAN TÄYTTÖ (Dnro 27/52/99)

Tasa-arvovaltuutetulta on pyydetty lausuntoa siitä, onko naishakijaa syrjitty, kun henkikirjoittajan virkaan valittiin mies.

Tasa-arvolain mukaan on tehtävä ansiovertailu aina silloin, kun työnhakijoina on sekä naisia että miehiä. Ansiovertailussa keskeinen asema on työnantajan etukäteen vahvistamilla valintaperusteilla. Yleensä huomionarvoisena pidetään työnhakijoiden koulutusta, aikaisempaa työkokemusta sekä sellaisia työnhakijoiden ominaisuuksia, tietoja ja taitoja, jotka ovat eduksi tehtävän hoitamisessa ja voidaan siten katsoa lisäansioksi.

Sopivuus, soveltuvuus kyseiseen työhön ja muut vastaavat työntekijän arvionvaraiset, henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ole tasa-arvolain tarkoittamia ansioita. Soveltuvuus voi kuitenkin olla valintaperusteena. Tasa-arvolain mukaan soveltuvuus voidaan ottaa huomioon mahdollisena työnantajan oikeuttamisperusteena, jos tehtävään on valittu vähemmän ansioitunut hakija.

Kelpoisuusvaatimuksena henkikirjoittajan virkaan on oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja perehtyneisyys toimialaan.

Molemmat hakijat ovat suorittaneet oikeustieteen kandidaatin tutkinnon. Naishakija on lisäksi suorittanut merkonomin tutkinnon ja MBA-tutkinnon, joilla on merkitystä henkikirjoittajan viranhoitoa ajatellen, koska ne tukevat viranhoitoa muun muassa siltä osin, kun kyse on osallistumisesta toiminta- ja taloussuunnitelmien ja toimintakertomuksen laadintaan.

Kummallakaan hakijoista ei ole vankkaa kokemusta henkikirjoittajan tai holhoustoimen tehtävistä, joista viimeksi mainittu tulee uutena osa-alueena osaksi henkikirjoittajan tehtäviä, mutta naishakijalla työkokemusta on kuitenkin mieshakijaan verrattuna enemmän. Sen lisäksi naishakijalla on vuosien kokemus erilaisista juristin tehtävistä, jotka ovat eduksi henkikirjoittajan tehtävässä. Hän on myös aiemmin toiminut johtavassa asemassa, mikä osaltaan edistää tehtävien itsenäistä hoitamista.

Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että naishakija on sekä työkokemuksensa että koulutuksensa osalta tehtävään nimitettyä miestä ansioituneempana, joten on syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama. Naishakija voi halutessaan panna vireille hyvitysoikeudenkäynnin työnantajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa nostettavalla kanteella vuoden kuluessa siitä kun syrjivä valintapäätös on tehty. Työnantajalla on tässä oikeudenkäynnissä mahdollisuus esittää hyväksyttävä syy syrjivälle menettelylleen.
Sivun alkuun

Helsinki 29.5.2001
HALLINTO-OIKEUS SYRJI KOLMEA NAISTA (Dnro 14/52/00)

Kolme naista on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko heitä syrjitty, kun erään hallinto-oikeuden hallinto-oikeussihteeriksi valittiin heitä vähemmän ansioitunut mies.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Työnantaja syyllistyy syrjintään muun muassa, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Syrjintää ei myöskään ole suunnitelmaan perustuva menettely, jolla pyritään tasa-arvolain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä.

Kun työnhakijoina on sekä miehiä että naisia, on aina tehtävä ansiovertailu. Siinä otetaan huomioon työnhakijoiden koulutus, aikaisempi työkokemus ja sellaiset ominaisuudet, tiedot ja taidot, jotka ovat eduksi tehtävien hoitamisessa ja voidaan siten katsoa lisäansioiksi.

Tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä hallinto-oikeus ilmoitti painottaneensa erityisesti hallintotuomioistuimessa tai muussa tuomioistuimessa saatua kokemusta. Sen lisäksi lakimiestehtävissä saatu muu työkokemus katsottiin hakijoille eduksi samoin kuin sellainen lisäkoulutus, jolla on merkitystä hallinto-oikeudessa käsiteltävien asioiden kannalta.

Hallinto-oikeudessa kaikki esittelijät esittelevät kaikkia asiaryhmiä. Tämän vuoksi nimityksessä korostettiin enemmän prosessitaitoja kuin substanssiosaamista. Hallinto-oikeussihteerin virkoja oli haettavana kymmenen. Samassa nimitystilanteessa virkoihin valittiin useita henkilöitä entisistä lääninoikeuksista, minkä jälkeen muissa nimityksissä korostui yleisen tuomioistuimen puolelta hankittu kokemus. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että jos työnantaja haluaa soveltaa samaan tehtävään valittaviin henkilöihin erilaisia valintaperusteita, siitä tulisi kertoa hakijoille jo etukäteen hakuilmoituksessa.

Virkojen kelpoisuusvaatimuksena oli oikeustieteen kandidaatin tutkinto. Mieshakijalla oli työkokemusta tuomioistuimen palveluksesta 1 vuosi 3 kuukautta. Naishakijoista yhdellä oli hieman vähemmän tuomioistuinkokemusta kuin miehellä, mutta muuta kokemusta lakimiestehtävistä yli 15 vuotta. Toisen naishakijan tuomioistuinkokemus oli jonkin verran pidempi kuin miehen ja hänellä oli yli 2 vuotta muuta työkokemusta sekä lisäansiona EU-oikeuden opintoja. Kolmannella naishakijalla oli hieman vähemmän tuomioistuinkokemusta kuin miehellä mutta yli neljän vuoden työkokemus muissa lakimiestehtävissä.

Hallinto-oikeus perusteli valintaansa sillä, että mieshakijalla oli uudempaa kokemusta ja tietoa eri prosessilajeista kuin muilla hakijoilla. Mies oli auskultoinut 1999 ja työskennellyt sen jälkeen hovioikeudessa. Naishakijoista yksi oli auskultoinut 1982 ja kaksi muuta 1994.

Tasa-arvovaltuutetunkin mielestä tuomioistuinharjoittelua ja yleisissä tuomioistuimissa hankittua työkokemusta voitiin pitää ansiona myös hallintotuomioistuimessa työskenneltäessä. Siellä saadun työkokemuksen tuoreus ei kuitenkaan ole hallinto-oikeussihteerin työn kannalta niin olennaista, että mieshakija olisi ollut sen perusteella tehtävään lausunnonpyytäjiä ansioituneempi. Mieshakijan työkokemuksen vähäisyys verrattuna naishakijoiden työkokemukseen oli valtuutetun mielestä selvästi oleellisempaa ja tasa-arvovaltuutettu katsoikin, että hallinto-oikeus oli nimittänyt virkaan naishakijoita vähemmän ansioituneen miehen. Tällöin oli jokaisen kohdalla on syntynyt tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama.

Työnantaja voi vapautua syrjintäolettamasta esimerkiksi osoittamalla, että tehtävään valittu on ollut henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi soveltuvampi kuin valitsematta jäänyt, ansioituneempi työnhakija. Tällainen arvio voi perustua esimerkiksi testeihin, haastatteluihin tai hakijoiden aikaisempien tehtävien hoitamisesta saatuihin tietoihin. Olennaista on, että työnantaja todella on punninnut valitun ja valitsematta jääneen kykyjä ja ominaisuuksia keskenään. Hallinto-oikeus ei ollut tehnyt näin, vaan se perusteli valintaa sillä, että hallinto-oikeussihteerien ikä- ja sukupuolijakaumaa haluttiin tasapainottaa.

Tasa-arvolain mukaan jokaisen työnantajan tulee työelämässä edistää sukupuolten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Työnantajan tulee edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin. Työnantaja ei voi kuitenkaan valita tehtävään vähemmän ansioitunutta henkilöä ellei tällainen menettely perustu suunnitelmaan. Hallinto-oikeudessa ei tasa-arvosuunnitelmaa ollut. Yleisesti tasa-arvovaltuutettu totesi, että tasa-arvosuunnitelman soveltaminen on syytä mainita viranhakuilmoituksessa, jolloin kannustetaan aliedustetun sukupuolen edustajia hakemaan virkaa.

Virkamieslain mukaan viranomainen ei saa perusteettomasti asettaa ketään toisiin nähden eri asemaan muun muassa iän vuoksi. Pyrkimys tasapainottaa tehtävissä toimivien henkilöiden ikärakennetta ei siten myöskään ole ollut hyväksyttävä syy valita tehtävään vähemmän ansioitunut hakija.

Työnantaja, joka on rikkonut tasa-arvolakia, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Jos syrjittyjä henkilöitä on useampia, he voivat kaikkia hakea hyvitystä. Tällöin hyvitys jaetaan syrjittyjen kesken. Hyvityskanne on nostettava vuoden kuluessa syrjinnän kiellon rikkomisesta työnantajan kotipaikan käräjäoikeudessa.
Sivun alkuun

Helsinki 27.2.2001
NAISHAKIJAA SYRJITTIIN LEHTORIN VIRAN TÄYTÖSSÄ (Dnro 8/52/00)

Naishakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun Maanpuolustuskorkeakoulun englannin kielen vanhemman lehtorin virkaan on nimitetty mieshakija.

Työnantajan menettely on syrjintää, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on työn laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Kun työnhakijoina on sekä naisia että miehiä, on tehtävä ansiovertailu. Siinä keskeinen asema on työnantajan etukäteen vahvistamilla valintaperusteilla. Yleensä huomiota kiinnitetään työnhakijoiden koulutukseen, työkokemukseen sekä sellaisiin ominaisuuksiin, tietoihin ja taitoihin, jotka ovat eduksi tehtävän hoitamisessa.

Keskeisessä asemassa hakijoiden ansioita arvioitaessa on se tehtäväkokonaisuus, johon ollaan valitsemassa tekijää. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa englannin kielen vanhemman lehtorin tehtäväkokonaisuus sisältää kolme selkeää osa-aluetta, joita ovat englannin kielen opettaminen, osallistuminen kielikeskuksen kehittämiseen ja oppimateriaalin valmistamiseen.

Arvioitaessa mies- ja naishakijan koulutuksellisia ansioita, voidaan molempien todeta suorittaneen filosofian kandidaatin tutkinnon, pääaineena englantilainen filologia. Naishakija on jatkanut opintoja ja suorittanut tohtorin tutkinnon. Molemmilla on lisäksi englannin kielen opetustyötä tukevaa täydennyskoulutusta. Ottaen huomioon naishakijan pidemmälle jatkuneet opinnot, voidaan häntä koulutuksen osalta pitää mieshakijaa ansioituneempana.

Naishakijalla on ajallisesti huomattavasti pidempi kokemus englannin kielen opettamisessa ja pitkään jatkunut korkeakoulutasoinen opetuskokemus samoin kuin ansioita erityisalojen kielisysteemien tutkimisessa, joten häntä voidaan tässäkin suhteessa pitää mieshakijaa ansioituneempana.

Vanhemman lehtorin tehtäviin kuuluu lisäksi osallistuminen kielikeskuksen kehittämiseen ja oppimateriaalin valmistamiseen. Naishakija on toiminut Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtajana 1988-1995. Hänellä on kokemusta myös oppimateriaalin valmistamisesta. Mieshakija ei ole kirjoittanut oppikirjoja tai oppimateriaalia.

Tasa-arvovaltuutetun mukaan naishakija on sekä koulutukseltaan että työkokemukseltaan mieshakijaa ansioituneempi. Koska lehtorin virkaan on valittu vähemmän ansioitunut mies, on syntynyt syrjintäolettama.

Työnantaja on perustellut miehen valintaa sillä, että hänellä on reservinupseerin tutkinto. Koska naisten vapaaehtoinen asepalvelu tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1995, reservinupseerintutkinnolle painon antaminen on välillisesti naisia syrjivä.

Mieshakijan valinnan tueksi viitattiin myös siihen, että Maanpuolustuskorkeakoululla oli hakuhetkellä vastaavantasoisissa tehtävissä yhteensä viisi naista ja kolme miestä. Työnantaja voi työhönotossa suosia jompaakumpaa sukupuolta tietyin edellytyksin. Ensimmäinen edellytys on, että työnantaja on tehnyt tasa-arvosuunnitelman. Vetoaminen tosiasialliseen tilanteeseen ei riitä.

Koska korkeakoulu ei ole osoittanut hyväksyttävää syytä sille, että virkaan valittiin vähemmän ansioitunut mieshakija, voi asian tarkempi selvittely tapahtua hyvitysoikeudenkäynnissä, jonka naishakija voi panna vireille nostamalla kanteen työnantajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa vuoden kuluessa valintapäätöksestä.
Sivun alkuun

Helsinki 16.3.2000
KODINHOITAJAN VIRAN TÄYTTÖ (Dnro 3/52/99)

A on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa kielletyllä tavalla, kun kunnan sosiaalilautakunta on valinnut kodinhoitajan virkaan naispuolisen hakijan B. A katsoo jääneensä valitsematta virkaan äitiys- ja vanhempainlomiensa vuoksi.

Kunta on päätöksessään, joka koskee A:n oikaisuvaatimusta kodinhoitaja vaalista, todennut, että A on ollut noin 7,5 vuoden ajan toimestaan vapaana äitiys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla.

Tasa-arvovaltuutettu on todennut lausunnossaan, että A ja B ovat koulutuksen ja työkokemuksen kannalta siinä määrin tasavertaisia työnhakijoita, että valinnassa olisi voitu päätyä kumpaan tahansa heistä ilman, että syntyy tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama. B:n valinta ei siten ole ollut tasa-arvolain vastainen.

Tasa-arvovaltuutettu on kiinnittänyt lausunnossaan kuitenkin huomiota siihen, että on syytä olettaa, että työnantajan suorittamassa valintamenettelyssä on otettu huomioon työnhakijan, tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittu, sukupuoleen liittyvä seikka. Valintamenettelyssä on A:n osalta mahdollisesti painotettu hänen vanhemmuuttaan ja perheenhuoltovelvollisuuttaan. Siten menettely on tältä osin ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.
Sivun alkuun

Helsinki 16.3.2000
KAUPPAOPPILAITOKSEN RANSKAN KIELEN OPETTAJAN TEHTÄVÄN TÄYTTÖ (Dnro 57/52/98)

Naispuolinen henkilö A on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa kielletyllä tavalla, kun kaupunki on tehnyt sopimuksen kauppaoppilaitoksen Ranskan kielen ja kulttuurin perusteet -opetuskokonaisuuden opetuksen ostamisesta Kielikoulu O:lta, joka on osoittanut tehtävään herra B:n.

A on ollut ranskan kielen tuntiopettajana kaupungilla vuodesta 1983 ja kauppaoppilaitoksen palveluksessa vuodesta 1984. Keväällä 1997 harvinaisten kielten opettajat joutuivat vuoden kestävään odotustilaan, koska lukuvuonna 1997 - 1998 kauppaoppilaitoksessa ei tarjottu valinnaisia kieliä.

A on todennut lausuntopyynnössään tasa-arvovaltuutetulle muun muassa, että hän on ranskan kielen auskultoinnin suorittanut filosofian maisteri ja hänellä on ammatillista opetuskokemusta 15 vuoden ajalta. Hänen pääaineensa maisterin tutkinnossa on ollut romaaninen filologia, joten hän on tehnyt myös pro gradu -tutkielmansa ranskan kielellä.

Kaupunki on todennut selvityksessään muun muassa, että kyseessä ei ole ollut tavanomaiseen virantäyttöön liittyvä virantäyttöpäätös, vaan sopimuksen tekeminen. Ranskan kielen ja kulttuurin perusteiden opetuksen järjestämisestä tehty sopimus O:n kanssa on kirjattu kauppaoppilaitoksen rehtorin päätösluetteloon. Rehtorin päätös on tehty kaupungin opetustoimen johtosäännön ja virkasäännön edellyttämällä tavalla ja niiden suomin toimivaltuuksin. Selvityksessä on todettu lisäksi, että määräaikainen, sivutoiminen tuntiopettajan tehtävä täytettiin kaupungin virkasäännön mukaisesti ilman hakumenettelyä.

Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö. Näiden edellytysten täyttyessä syntyy syrjintäolettama, joka kuitenkin poistuu, jos työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava syy taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä syystä kuin sukupuolesta.

Tasa-arvovaltuutettu on todennut lausunnossaan, että koska kyseessä ei ole ollut virantäyttö tai tehtävään valitseminen, ja koska kauppaoppilaitos ei ole ollut B:n työnantaja, kyseisessä tapauksessa ei voida soveltaa tasa-arvolain 8 §:ää. Kaupungin selvityksen mukaan kauppaoppilaitoksen rehtori on ollut toimivaltainen tekemään ranskan opetusta koskevan ostopalvelusopimuksen.

Tasa-arvovaltuutettu on kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, että kauppaoppilaitoksen rehtorin päätösluettelon mukaan O:n tuli osoittaa opetustyöhön kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö. Kuitenkaan ei kauppaoppilaitos eikä B:n työnantaja O ole antaneet selvitystä, jonka perusteella B:n voitaisiin katsoa täyttävän mainitut kelpoisuusvaatimukset. Ostopalvelusopimuksen käyttäminen on johtanut tilanteeseen, jossa kelpoisuusehdot täyttävä hakija on jätetty valitsematta. Vaikka itse menettely jää tasa-arvolain syrjintäsäännöksen ulkopuolelle, asian laillisuutta on mahdollista arvioida muiden säännösten pohjalta, muun muassa siltä osin, onko sopimusta tehtäessä ja hyväksyttäessä opettajaksi henkilö, jonka ammatillisesta osaamisesta ei ole riittävää selvitystä, menetelty oikein.
Sivun alkuun

Portlet kohtainen sisältöeditori

Tasa-arvo naisten ja miesten välillä