Tasa-arvovaltuutettu

Palkkasyrjintä

Helsinki 12.8.2002
PALKKASYRJINTÄÄ (Dnro 16/53/00)

Terveystarkastajana ja ympäristösihteerinä M:n kunnassa työskennellyt nainen on pyytänyt tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa siitä, onko kunta syyllistynyt palkkasyrjintään maksaessaan käytännössä samaa työtä tekevälle miehelle parempaa palkkaa kuin hänelle. Naisen työstä puolet on ollut terveystarkastajan ja puolet ympäristösihteerin työtä. Korkeampaa palkkaa saaneen miehen työ on ollut kokonaan terveystarkastajan työtä.

Työnantaja syyllistyy syrjintään, jos hän soveltaa työntekijään sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun palveluksessaan olevaan työntekijään, joka tekee samaa tai samanarvoista työtä. Työnantaja ei kuitenkaan riko syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa menettelynsä johtuneen muusta hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

Työnantaja myönsi terveystarkastajien töiden olleen pääosin samat. Tehtävien samanlaisuus ilmeni myös kirjallisista työnkuvauksista. Työnantaja vetosi siihen, että terveystarkastajan tehtävät olivat vain puolet naisen tehtävistä. Tasa-arvovaltuutettu totesi kuitenkin terveystarkastajan ja ympäristösihteerin työtehtävistä saadun selvityksen perusteella, että ympäristösihteerin tekemä työ oli ollut vähintään samanarvoista työtä kuin terveystarkastajan.

Ennen kuin ympäristönsuojeluun liittyvät tehtävät siirtyivät naiselle, ne olivat osa suunnitteluinsinöörin työtä, joka sai niistä huomattavasti korkeampaa palkkaa kuin nainen. Ympäristöasiat olivat kunnassa lisääntyneet sinä aikana, kun nainen oli niitä tehnyt, ja kuntaan perustettiin 1.1.2000 kokoaikainen ympäristösihteerin virka, jonka palkkaus on huomattavasti korkeampi kuin naisen. Uuden viran perustamisen yhteydessä naisen virkanimike muutettiin terveys- ja ympäristötarkastajaksi ja kunnan ympäristöasioiden hoito jaettiin hänen ja uuden ympäristösihteerin kanssa.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voitiin todeta syrjintäolettama ainakin terveystarkastajana olleeseen mieheen nähden. Mahdollisesti naista oli syrjitty palkkauksessa myös ympäristötehtäviä ennen häntä ja hänen jälkeensä kunnassa hoitaneisiin miehiin nähden, mutta tästä ei ollut riittävästi näyttöä.

Työnantaja perusteli palkkaeroa naisen ja miehen erilaisella koulutuksella. Nainen on suorittanut terveystarkastajan tutkinnon ja mies terveysteknikon tutkinnon.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että koulutus voi olla hyväksyttävä peruste palkkaerolle, mutta vain silloin, kun koulutus on tärkeä työtehtävien suorittamisen kannalta. Tässä tapauksessa terveystarkastajat olivat tehneet samaa työtä omilla alueillaan eikä ollut näyttöä siitä, että parempaa koulutusta olisi voinut hyödyntää tekemällä vaativampia työtehtäviä.

Kunta oli pienentänyt palkkaeroa korottamalla vuosien kuluessa vähitellen naisen palkkaa. Tasa-arvovaltuutetun mielestä kunta ei ollut toiminut riittävän tehokkaasti. Kunta oli vedonnut virka- ja työehtosopimuksiin ja kunnan taloudelliseen tilanteeseen, mutta niitä ei voitu pitää hyväksyttävinä syinä maksaa naiselle ja miehelle samanarvoisesta työstä erisuuruista palkkaa.
Sivun alkuun

Helsinki 12.8.2002
PALKKASYRJINTÄÄ KULTTUURIVIRASTOSSA (Dnro 11/53/00)

Erään kaupungin kulttuuriviraston palveluksessa olevat naiset kaupunginorkesterin intendentti A ja kulttuurisihteeri B pyysivät tasa-arvovaltuutettua selvittämään, syrjittiinkö heitä, kun mieskulttuurisihteeri C:lle maksettiin parempaa palkkaa kuin heille. Vuoden 2000 alussa A oli saanut yli 2000 markkaa ja B yli 4000 markkaa vähemmän palkkaa kuin C.

Työnantajan mukaan palkkaukseen olivat vaikuttaneet työhistoria, työtehtävät ja työsuoritukset, mutta ei sukupuoli. Palkkaneuvotteluihin oli vaikuttanut C:n kohdalla myös kilpailutilanne. Työnantajan mukaan B:n ja C:n virkanimike tuottaja/kulttuurisihteeri oli sama, mutta työtehtävät erosivat toisistaan. C toimi enemmän tuottajana kuin traditionaalisena kulttuurisihteerinä. A:lla oli kaupunginorkesterin hallinnollinen päävastuu ja yhdessä taiteellisen johtajan kanssa toiminnallinen vastuu.

Tasa-arvolaki kieltää soveltamasta työntekijään epäedullisempia palkkaehtoja kuin vastakkaista sukupuolta olevaan samaa tai samanarvoista työtä tekevään työntekijään. Töiden samanlaisuutta tai samanarvoisuutta vertailtaessa on kiinnitettävä huomiota työtehtävien laatuun ja sisältöön sekä niihin oloihin, joissa työ tehdään.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että kaikkien kolmen työtehtävät olivat asiantuntijatehtäviä, joissa korostui osaamisen ja vastuun merkitys. A:n ja B:n tehtävissä kelpoisuusvaatimuksena oli ollut korkeakoulututkinto. C oli koulutukseltaan nuorisotyönohjaaja ja hankkinut tehtävien vaatiman osaamisen pitkän työkokemuksen kautta.

A:n taloudellinen vastuu oli huomattavasti suurempi kuin B:n ja C:n. A:lla oli myös enemmän henkilöstövastuuta kuin C:llä, jolla oli vain yksi alainen. B vastasi osittain kuvataidekoulun johtavan opettajan sekä yhdeksän tuntiopettajan palkoista ja toiminnasta. Työnantajan mukaan B ei ollut esimiesasemassa, mutta tasa-arvovaltuutetun mielestä hänellä oli kuitenkin henkilöstövastuuta. B:llä ja C:llä oli ollut kummallakin runsaasti kansainväliseen kulttuuriyhteistyöhön liittyviä tehtäviä. Myös A:lla oli ollut jonkin verran kansainvälisiä tehtäviä.

Sekä B että C olivat toimineet tuottajan tehtävissä. C oli osallistunut suurehkojen tapahtumien tuottamiseen, millä oli perusteltu hänen palkankorotustaan. Myös B:llä oli ollut runsaasti erilaisten tapahtumien tuottajatehtäviä. B:n vastuualueena oli ollut tapahtumien tuottamisen lisäksi lasten ja nuorten kulttuuritoiminnan ja taiteen perusopetuksen järjestäminen sekä kulttuurilautakunnan avustusmäärärahojen jaon valmistelu. Näitä tehtäviä voitiin pitää vähintään yhtä vaativina kuin kulttuurisihteerien tuottajatehtäviä.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä kokonaisuutena arvioiden A:n työtä voitiin pitää vähintään samanarvoisena kuin C:n työtä ja B:n työtä samanarvoisena kuin C:n työtä.

Kaupunki oli maksanut C:lle kokonaispalkkaa erittelemättä tarkemmin, mikä osa oli maksettu työtehtävien vaativuuden ja mikä työvuosien määrän tai työn henkilökohtaisen tuloksellisuuden perusteella. A:lle ja B:lle oli maksettu peruspalkkaa ja kokemuslisää sekä A:lle lisäksi määrävuosilisää. Palkkausjärjestelmä ei ollut EY-oikeuden edellyttämällä tavalla avoin ja läpinäkyvä. Työntekijät eivät olleet voineet vertailla palkkojaan ja niiden määräytymistä ja selvittää palkkauksen oikeudenmukaisuutta. Työnantaja ei ollut perustellut, miksi C:n palkkauksessa oli A:n ja B:n palkkauksesta poiketen siirrytty kokonaispalkkaukseen.

Koska työntekijöiden palkkaus ei ollut luotettavasti vertailtavissa, siirtyi kulttuurivirastolle näyttövelvollisuus siitä, että työnantaja ei ollut soveltanut A:han ja B:hen epäedullisempia palkkaehtoja kuin C:hen. Tasa-arvovaltuutetun mielestä asiassa syntyi tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama.

Työnantaja ei riko palkkasyrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta. Kulttuurivirasto oli perustellut C:n palkan suuruutta kilpailutilanteella, joka syntyi C:n saatua tarjouksen parempipalkkaisesta työstä muualla. Palkkaeroa voidaan joskus perustella työvoiman niukkuudesta johtuvalla kilpailutilanteella. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan käynyt perusteluksi, koska myös A ja B olivat vaikeasti korvattavissa ja he toimivat samantyyppisissä tehtävissä kuin C.
Sivun alkuun

Helsinki 29.11.1999
KONSULINVIRASTON TYÖNTEKIJÖIDEN PALKKAUS (Dnro 3/53/99)

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa tullin erityisasiantuntijoiden palkkausperusteisiin. Ulkoministeriön palkkauskäytännön mukaan ulkomaan edustukseen siirrytään omilla vakansseilla ja henkilön palkkausryhmä vahvistetaan sen mukaisesti, mikä se on ollut ennen ulkoasianhallinnon palvelukseen tuloa.

Ulkoasianministeriö on perustellut tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa pyytäneen A:n pienempää palkkaa vastakkaista sukupuolta olevaan B:hen verrattuna lisäksi sillä, että ulkoasianhallinnossa ei ole käytössä tehtävien vaativuuteen perustuvaa palkkausjärjestelmää. Ulkoministeriö on vielä todennut, että voi-massa olevasta palkkausjärjestelmästä aiheutuvia epäkohtia ei voida korjata yksittäistapauksittain, vaan niiden ratkaiseminen on toteutettava osana ministeriön palkkausjärjestelmän kokonaisuudistusta.

Lausuntoa pyytänyt A ja vertailuhenkilöksi ilmoitettu B työskentelivät ulkomailla eri paikkakunnilla samoissa tehtävissä ulkoministeriön ollessa molempien työnantaja.

Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään. Työnantajan ei ole katsottava rikkoneen palkkasyrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

Tasa-arvolain mukainen palkkavertailu on sidottu samaan työnantajaan mutta ei samaan työpaikkaan tai toimintayksikköön. Palkkavertailu on toisin sanoen mahdollista myös niissä tilanteissa, joissa samalla työnantajalla on toimipisteitä eri paikkakunnilla.

Tasa-arvovaltuutettu on todennut kantanaan, että samapalkkaisuusperiaatteen soveltaminen ei edellytä työn vaativuuteen perustuvan palkkausjärjestelmän olemassaoloa. Työntekijä ei myöskään ole velvollinen odottamaan eriarvoisen palkkauksen korjaamista siihen asti kunnes palkkausjärjestelmä uudistetaan kokonaisuudessaan.

Näin ollen, koska työnantajan esittämiä perusteita maksaa samasta työstä eri suuruista palkkaa vastak-kaista sukupuolta oleville ei voida pitää tasa-arvolaissa tarkoitettuina hyväksyttävinä syinä, valtuutettu katsoi ulkoasianministeriön menetelleen tasa-arvolain samapalkkaisuussäännöksen vastaisesti.
Sivun alkuun