Tasa-arvovaltuutettu

Muut

Helsinki 4.9.2002
OSTEOPOROOSILÄÄKKEIDEN KORVAAMINEN NAISILLE JA MIEHILLE (Dnro 10/51/01)

Tasa-arvovaltuutettu antoi vuonna 1999 lausunnon, jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen korvauskäytäntö Fosamax-lääkkeen osalta oli ristiriidassa tasa-arvolain kanssa. Kansaneläkelaitos korvasi lääkkeen kustannukset vain naisten vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin hoidossa. Osteoporoosia sairastavat miehet eivät saaneet korvausta.

Oikeuskansleri päätyi vuonna 2000 ratkaisussaan osin tasa-arvovaltuutetun kannanotosta poikkeavaan lopputulokseen. Oikeuskanslerin mukaan ei oltu esitetty selvitystä siitä, että Fosamax-lääke täytti miehille käytettynä sairausvakuutuslainsäädännön mukaisen korvattavuuden edellytykset. Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että mikäli lääke osoittautuu miehille yhtä suotuisaksi kuin naisille, perustetta erilaiseen kohteluun ei ole.

Kansaneläkelaitoksen korvauskäytäntö perustuu Lääkelaitoksen hyväksymiin lääkkeiden käyttöaiheisiin, jotka määritellään tieteellisessä tutkimuksessa saadun näytön perusteella. Lääkelaitos on sittemmin laajentanut Fosamax-lääkkeen käyttöaihetta siten, että se on tarkoitettu myös miesten osteoporoosin hoitoon.

Sen sijaan Didronate- ja Optinate-lääkkeet korvataan vain postmenopausaalisen osteoporoosin hoitoon. Korvausta vaille jäävät siis miehet ja naiset, joille lääke on määrätty muun sairauden hoitoon. Tällöin erotteleva tekijä ei ole sukupuoli, vaan se, mihin sairauteen lääke on määrätty, joten Kansaneläkelaitoksen korvauskäytäntö ei ole ristiriidassa tasa-arvolain syrjintäkiellon kanssa.

Tasa-arvovaltuutettu totesi kuitenkin, että mikäli lääkkeitä määrätään käytännössä sekä naisten että miesten osteoporoosin hoitoon riippumatta sairauden syystä, aiheutuu tästä ristiriita lääkkeen hyväksytyn käyttöaiheen ja tosiasiallisen käytön välillä, mihin tulisi löytää ratkaisu.
Sivun alkuun

Helsinki 4.10.2001
ADOPTIO- JA BIOLOGISTEN VANHEMPIEN OIKEUDET (Dnro 30/59/01)

Tasa-arvovaltuutetulta pyydettiin lausuntoa siitä, syyllistyykö kaupunki syrjintään, kun se maksaa äitiyslomalle jäävälle biologiselle äidille 72 arkipäivältä palkan, mutta ei vastasyntyneen lapsen adoptioäidille. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että hänen tehtävänään on valvoa tasa-arvolain noudattamista. Tasa-arvovaltuutetun toimivaltaan kuuluvat ainoastaan sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat asiat. Adoptiovanhempien ja biologisten vanhempien eriarvoinen kohtelu jää tasa-arvolain soveltamisalan ulkopuolelle, mutta kuluu perustuslain syrjinnän kieltosäännöksen piiriin.

Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tämä sama oikeusperiaate on todettu kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetussa laissa. Eriarvoinenkin kohtelu voi siis olla sallittua, mutta vain, jos siihen on painava, hyväksyttävä syy.

Virkamies, joka katsoo, ettei hänelle ole annettu hänelle kuuluvaa etuutta, voi yleensä vaatia oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisten virkatoimien yleisinä laillisuusvalvojina toimivat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies, joiden puoleen henkilö voi kääntyä, mikäli hän katsoo kaupungin toimineen lainvastaisesti ja maksaneen ilman hyväksyttävää syytä eri etuutta adoptio- ja biologiselle äidille.
Sivun alkuun

Helsinki 9.8.2001
VUOROTTELUVAPAA ÄITIYS- JA VANHEMPAINVAPAAN JÄLKEEN (Dnro 22/51/99)

Tasa-arvovaltuutetulta on pyydetty lausuntoa siitä, onko tasa-arvolain mukaista, että äitiys- ja vanhempainlomalla olleet eivät voi saada vuorotteluvapaata, koska heidän kohdallaan ei täyty 12 kuukauden työssäoloehto.

Vuorotteluvapaa on ollut kokeiluna voimassa 1.1.1996 alkaen. Vuorotteluvapaalle voi jäädä työntekijä, jonka kokoaikainen työssäolo samaan työnantajaan on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tähän jaksoon voi sisältyä enintään 30 päivän palkaton poissaolo edellyttäen, että henkilö on viimeisten 13 kuukauden aikana ollut työssä saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta.

Työministeriön mukaan työssäoloedellytyksellä on haluttu rajoittaa mahdollisuutta siirtyä vuorotteluvapaalle muilta vapailta, koska kokeilun yhtenä tärkeänä tavoitteena on tarjota nimenomaan työssä oleville mahdollisuus pitempiaikaiseen vapaaseen ja työkyvystä huolehtimiseen. Tällöin on ymmärrettävää, että vuorotteluvapaan edellytykseksi on vaadittu tietyntyyppinen yhdenjaksoinen työssäoloehto.

Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää on muun muassa eri asemaan asettaminen raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä. Syrjintää on lisäksi eri asemaan asettaminen vanhemmuuden, perheenhuoltovelvollisuuden taikka muun sukupuoleen liittyvän syyn vuoksi.

Lausunnon pyytäjä ei voinut jäädä vuorotteluvapaalle, koska hän ei äitiys- ja vanhempainvapaasta johtuen täyttänyt lain edellyttämää työssäoloehtoa. Äitiys- ja vanhempainvapaan lisäksi on muitakin työssäolokatkoja, joiden seurauksena on vuorotteluvapaalle ei voi jäädä, kuten esimerkiksi virkavapaa, opintovapaa tai varusmiespalvelus. Koska oikeutta vuorotteluvapaaseen ei ole evätty vain äitiys- ja vanhempainvapaalla olleilta, ei kyseessä ole tasa-arvolaissa kielletty syrjintä.
Sivun alkuun

Helsinki 13.6.2001
TASA-ARVOLAIN NOJALLA EI VOI PUUTTUA SUKUPUOLISEN SUUNTAUTUMISEN VUOKSI TAPAHTUVAAN SYRJINTÄÄN (Dnro 45/59/00)

Naispari on pyytänyt tasa-arvovaltuutettua vaikuttamaan siihen, että samaa sukupuolta olevien parisuhteita kohdeltaisiin autoverotuksessa tasa-arvoisesti verrattuna eri sukupuolta olevien välisiin parisuhteisiin. Autoverolain mukaan maahanmuuton yhteydessä tuotuun ajoneuvoon voi saada veronalennuksen. Tällaista autoa saavat käyttää muuttajan perheenjäsenet, muun muassa toista sukupuolta oleva avopuoliso.

Tasa-arvovaltuutettu ei ole aikaisemmin ottanut kantaa siihen, voidaanko sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa syrjintää pitää tasa-arvolain tarkoittamana sukupuolisyrjintänä ja onko tasa-arvovaltuutettu tällaisissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen puuttumaan asiaan. Kysymystä voidaan pohtia muun muassa kansainvälisten sopimusten, EY-oikeuden, Suomen perustuslain ja tasa-arvolain kannalta.

EY-tuomioistuimen päätöksessä (C-13/94) tasa-arvodirektiivin katsottiin estävän transseksuaalin henkilön erottamisen työstä sukupuolen vaihtamiseen liittyvien syiden vuoksi. Toisessa EY-tuomioistuimen päätöksessä (C-249/96) todettiin, ettei sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuva syrjintä ollut sukupuolisyrjintää, koska siinä kohdeltiin naispareja ja miespareja samalla tavalla.

Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuussäännöstä täydentää syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Hallituksen perustuslakiesityksen perusteluissa mainitaan esimerkkinä muista kielletyistä syrjintäperusteista muun muassa henkilön sukupuolinen suuntautuminen.

Tasa-arvolakia muutettiin vuonna 1995, jolloin muun muassa täsmennettiin syrjinnän kieltoa. Hallituksen esityksessä todettiin tällöin, ettei sukupuolinen suuntautuminen ja kuuluminen sukupuoliseen vähemmistöön saa johtaa eriarvoiseen kohteluun. Tästä maininnasta huolimatta sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää ei voida pitää tasa-arvolain sääntelemänä sukupuolisyrjintänä. Tasa-arvovaltuutetulle kuuluu ainoastaan sukupuolisyrjinnän estäminen eikä valtuutetulla ole siten toimivaltaa puuttua tilanteisiin, joissa ihmisiä kohdellaan eri lailla heidän sukupuolisen suuntautumisensa perusteella.

Samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat eduskunnalle joulukuussa 2000 annetun lakiehdotuksen mukaan rekisteröidä parisuhteensa, jonka jälkeen heidän välinen suhteensa rinnastetaan monia oikeussäännöksiä sovellettaessa avioliittoon. Laki ei tule kuitenkaan ratkaisemaan niiden parien tilannetta, jotka eivät rekisteröi parisuhdettaan. Oikeusministeriön työryhmä onkin ehdottanut tutkittavaksi, miltä osin sääntelyä on tarpeen muuttaa siten, että sitä voidaan soveltaa myös samaa sukupuolta olevien virallistamattomiin parisuhteisiin.
Sivun alkuun

Helsinki 4.6.2001
ERI SISÄÄNPÄÄSYIKÄRAJAT RAVINTOLOISSA MIEHILLÄ JA NAISILLA (Dnro 4/59/01)

Tasa-arvovaltuutetulta pn pyydetty lausuntoa siitä, onko kyse syrjinnästä, jos ravintola on asettanut naisille ja miehille pysyvästi eri ikärajat sisäänpääsylle.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tarkoitetaan naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella. Syrjintää on myös menettely, jonka johdosta naiset ja miehet joutuvat keskenään tosiasiallisesti eri asemaan. Elinkeinonharjoittajaa sitovat lainsäädännön velvoitteet, joten tasa-arvolain syrjintäkielto soveltuu tällaiseenkin toimintaan.

Sukupuoleen perustuvaa syrjintää on sellainen teko tai laiminlyönti, jolla naiset ja miehet asetetaan keskenään eri asemaan. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että tiettyjä etuja tai oikeuksia myönnetään taikka tiettyjä velvollisuuksia, rajoituksia tai rasitteita asetetaan vain miehille tai naisille. Syrjivä toimenpide voi kohdistua yksittäiseen mieheen tai naiseen, mutta myös ennalta määrättömään mies- tai naisjoukkoon.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä naiset ja miehet joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos ravintolassa on heille eri ikärajat. Usein tällaisia ikärajoja perustellaan sillä, että nuoret miehet aiheuttavat enemmän häiriöitä kuin samanikäiset naiset. Sisäänpääsyä ei voi kuitenkaan systemaattisesti jakaa sukupuolen perusteella, vaan ravintolalla on oikeus evätä sisäänpääsy esimerkiksi asiakkaan humalatilan perusteella ja näin pyrkiä ennalta estämään häiriöitä.

Myös rikoslaissa kielletään syrjintä. Siinä syrjintä on rikoksena määritelty siten, että elinkeinon- tai ammatinharjoittajaa kielletään ilman hyväksyttävää syytä asettamasta jotakuta ilmeisen eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan muun muassa sukupuolen perusteella. Rikos on virallisen syytteen alainen ja rangaistusmaksimi on kuusi kuukautta vankeutta. Tasa-arvovaltuutettu on todennut tämän tyyppisissä syrjintätapauksissa, että koska tasa-arvolain rikkomisesta ei ole näissä tapauksissa ole määrätty erityistä sanktiota, voidaan rikoslain antamaa mahdollisuutta pitää tehokkaampana keinona muutoksen aikaansaamiseksi.
Sivun alkuun

Helsinki 4.6.2001
SAIRAUKSIEN ENNAKKOSEULONTA NAISILLA JA MIEHILLÄ (Dnro 38/59/00)

Tasa-arvovaltuutetulta on pyydetty lausuntoa siitä, että naisille on yleisesti yhteiskunnan verovaroin järjestetty rintasyövän ja kohdunkaulansyövän ennakkoseulonta kun taas miehillä ei yhteiskunnan varoin suoriteta eturauhassyövän ennakkoseulontaa.

Kansanterveysasetus velvoittaa kunnat järjestämään rintasyöpäseulonta 50-59 -vuotiaille naisille ja kohdun kaulaosan syöpää ehkäisevä seulonta 30-60 -vuotiaille naisille. Kyseiset seulonnat täyttävät erityiset kriteerit ja ovat saaneet hyviä tuloksia sekä rintasyöpään kuolleisuuden osalta että kohdunkaulan syövän puhkeamisien osalta.

Eturauhassyöpä on suomalaisen miehen yleisin syöpä. Eturauhassyövän seulonnasta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta on käyty vilkasta keskustelua asiantuntijapiireissä. Seulontaan suhtaudutaan kielteisesti, koska eturauhassyöpään liittyvä tietopohja ei täytä seulontatutkimuksille asetettuja vaatimuksia. Sitten kun tutkimus johtaa sellaisen tietopohjan syntyyn, joka täyttää seulontatutkimukselle asetetut edellytykset, voidaan eturauhassyövän seulonta aloittaa nopeasti Suomessa.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tarkoitetaan muun muassa naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella. Syrjinnällä tarkoitetaan myös menettelyä, jonka johdosta naiset ja miehet joutuvat keskenään tosiasiallisesti eri asemaan.

Tasa-arvolain tarkoituksena ei ole estää naisten ja miesten erilaista kohtelua sinänsä, vaan epäedullinen ja epäoikeudenmukainen erilainen kohtelua. Erilaiseen kohteluun voi olla olemassa asianmukaiset ja perustellut syyt, jolloin erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä.

Ennakkoseulontojen järjestämisessä on miehillä ja naisilla selkeä ero. Seulontojen puute eturauhassyövän kohdalla johtuu kuitenkin siitä, ettei sellaista seulontamenetelmää ole vielä pystytty keksimään, mikä vastaisi seulonnalle asetettuja kriteerejä. Tilanne on erittäin valitettava, mutta siihen ei tasa-arvolain perusteella pystytä puuttumaan.
Sivun alkuun

Helsinki 31.5.2001
SOVELTAMISOHJEET HENKILÖSTÖRAHASTON VOITTOPALKKIOIDEN JAKOPERUSTEISTA (Dnro 5/53/99)

Tasa-arvovaltuutetulta on pyydetty lausuntoa erään yrityksen henkilöstörahaston säännöistä siltä osin kun ne koskevat äitiys- isyys-, vanhempainvapaata ja hoitovapaata ja asevelvollisuuden suorittamista.

Henkilöstörahaston sääntöjen mukaan osa voittopalkkioerästä jaetaan henkilökohtaisiin rahasto-osuuksiin niiden kesken, jotka tilikauden kuluessa ovat olleet rahaston jäseniä, työsuhteessa yritykseen ja saaneet palkkaa tai ansionmenetyskorvausta vähintään 150 päivältä.

Tasa-arvovaltuutettu on aikaisemmassa lausunnossa (11/53/98) todennut, että voittopalkkion jakoperuste on tasa-arvolain vastainen, jos nainen menettää oikeuden palkkioon äitiysloman takia joko kokonaan tai osittain. Samoin jakoperuste on ristiriidassa vanhempainlomaa koskevan direktiivin sekä tasa-arvolain kanssa, koska vanhempainlomalainen menettää kokonaan oikeutensa voittopalkkioon, mikäli hänen työaikaosuutensa jää alle 80 prosentin.

Henkilöstörahaston sääntöjen mukaiset ehdot rahaston jäsenyydestä ja työsuhteesta yritykseen ovat sukupuolineutraaleja. Sen sijaan 150 päivän edellytys saattaa aiheuttaa sen, että työntekijä voi joutua raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden vuoksi eriarvoiseen asemaan.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä 150 päivän aikarajaa ei tule soveltaa äitiys-, isyys-, tai vanhempainvapaalla olleeseen. Silloin kun on kyse äitiys-, isyys- tai vanhempainlomasta tulee tämä aika katsoa vaikutuksettomaksi ajaksi. Muulta ajalta työntekijä osallistuu voittopalkkion jakoon suhteellisella työssäoloaikaansa vastaavalla osuudella.

Äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla oleva henkilö on oikeutettu työsuhteensa perusteella vuosilomaan. Hoitovapaa sen sijaan merkitsee työntekijän siirtymistä sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Hoitovapaa on kuitenkin työsopimuslain turvaama oikeus ja merkittävä osa työn ja perheen yhteensovittamista. Hoitovapaata käyttävää työntekijää suojataan muun muassa irtisanomiselta. Hoitovapaan rinnastaminen muihin perhevapaisiin edesauttaa osaltaan sitä, että isät olisivat halukkaampia ottamaan osan hoitovapaasta. Näillä perusteilla tasa-arvovaltuutettu suosittelee hoitovapaan rinnastamista tässä yhteydessä edellä mainittuihin muihin perhevapaisiin.

Asevelvollisuuden säätäminen ainoastaan miehille ei ole syrjintää, joten tasa-arvolaki ei velvoita muuttamaan sääntöjä tältä osin. Toisaalta se ei myöskään aseta estettä sille, että voittopalkkio määräytyy asevelvolliselle samoin perustein kuin esimerkiksi perheenhuoltovelvollisille.
Sivun alkuun

Helsinki 29.5.2001
LOMAUTUKSET NAISVALTAISESSA TYÖYHTEISÖSSÄ (Dnro 4/55/99)

Tehyn mukaan lomautuspäätökset syrjivät nimenomaan naisia, koska ne kohdistuvat sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa oleviin. Koska tällä toimialalla työskentelee pääsääntöisesti naisia, myös ammattiin liittyvä syrjintä on samalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Kajaanin kaupungilla työskentelee perusturvatoimialalla 1078 henkilöä, joista naisia 1007 eli naisten osuus on 93 prosenttia.

Tehy katsoo syrjinnäksi myös sen, että esimerkiksi vanhusten- ja kehitysvammahuollossa sijaisia on melkein yhtä paljon tai jopa enemmän kuin vakituisessa palvelussuhteessa olevia.

Selvityksenä sille, että lomautukset kohdistuvat perusturvatoimialaan Kajaanin kaupunki on ilmoittanut, että kaupungin kolme viimeistä tilinpäätöstä ovat olleet alijäämäisiä. Talouden vaikeudet johtuvat toisaalta verotulojen vähyydestä ja valtionosuuksien menettämisestä. Menot ovat olleet erityisen suuret juuri perusturvatoimialalla.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tarkoitetaan myös menettelyä, jonka vaikutuksesta henkilöt joutuvat keskenään tosiasiallisesti eri asemaan.

Välitön syrjintä toteutuu silloin, kun syrjivään menettelyyn vaikuttaa suoraan henkilön sukupuoli. Välillistä syrjintä on silloin, kun menettely perustuu muodollisesti objektiivisiin ja hyväksyttäviin syihin, mutta kuitenkin tosiasiallisesti johtaa toisen sukupuolen syrjintään eli siihen, että toista sukupuolta olevat joutuvat huonompaan asemaan. Kumpikaan syrjinnän muoto ei edellytä syrjivää tarkoitusta.

Tässä tapauksessa Kajaanin kaupunki on lomauttanut perusturvatoimialan henkilökuntaa, joka on selvästi naisvaltaisempi kuin muut kaupungin toimialat. Lomauttamispäätös on siis vaikuttanut haitallisesti huomattavasti suurempaan osaan toista sukupuolta olevia henkilöitä.

Kulujen säästö ja pyrkimys talouden kuntoon saattamiseen on sinällään hyväksyttävää. Lomautuksien tosiasiallinen perusta on kuitenkin ollut Kajaanin kaupungin koko talouden huono tilanne. Tasa-arvovaltuutetun mielestä Kajaanin kaupunki ei ole osoittanut, että sillä olisi ollut objektiivisia perusteita valita lomautusten ainoaksi kohteeksi kaikkein naisvaltaisimman perusturvatoimialan henkilöstö. Näin ollen on syntynyt syrjintäolettama, joka voi kumoutua, jos työnantaja voi osoittaa, että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Kajaanin kaupungilla on olemassa vuonna 1997 hyväksytty tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelmaa edelleen kehitettäessä voidaan ottaa huomioon myös henkilöstön vähentämistilanteet ja päättää miten tasa-arvoperiaatetta noudatetaan tällaisissa tilanteissa. Tasa-arvosuunnitelman tehokas ja samalla yksinkertainen seuranta on usein vaikeata. Yksi mahdollisuus on tehdä henkilöstötilinpäätös, jolloin tasa-arvosuunnittelusta tulisi osa normaalia henkilöstöpolitiikkaa.
Sivun alkuun

Helsinki 29.5.2001
EROAMISIÄN SOVELTAMINEN YLEISRADIOSSA (Dnro 2/53/01)

Yleisradion työntekijöiden eläkkeistä vastaa Yleisradion eläkesäätiö, jonka toiminta jakautuu A- ja B-osastoon. A-osasto suorittaa sen piiriin kuuluville vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä heidän omaisilleen perhe-eläkettä ja hautausavustusta. Työkyvyttömyyseläkettä voidaan suorittaa myös kuntoutustukena. A-osaston mukaista eläketurvaa ei rekisteröidä työntekijäin eläkelain (TEL) alaiseksi lisäeduksi. B-osasto maksaa TEL:ssa säädetyn vähimmäiseläketurvan mukaiset eläkkeet ja kuntouttamiseen liittyvät etuudet.

Vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta annetun lain tultua voimaan joulukuussa 1997 eläkesäätiön A-osaston piirissä olleilta kysyttiin, haluavatko he valita eläkeiäkseen 60 vai 63 vuotta. Koska yksikään naispuolinen työntekijä ei valinnut 63 vuoden eläkeikää, heidän eläkeikänsä on käytännössä 60 vuotta.

Naispuolisten työntekijöiden pääseminen jo 60 vuotta täytettyään täydelle vanhuuseläkkeelle on nähty merkittävänä työsuhde-etuna. Ellei työntekijällä ole täyttä määrää vanhuuseläkkeeseen oikeuttavia palvelusvuosia, eroamisikää pidennetään, kunnes työntekijä saavuttaa täyden eläkeoikeuden tai 65 vuoden iän. On kuitenkin esitetty, että kuudenkymmenen vuoden eroamisikä olisi tasa-arvoperiaatteiden vastaista, koska se koskee enimmäkseen naisia. Tämän vuoksi Yleisradio on pyytänyt asiasta tasa-arvovaltuutetun lausuntoa.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tarkoitetaan muun muassa naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella.

Työnantajan menettely on syrjintää, jos työnantaja irtisanoo, purkaa tai muutoin lakkauttaa palvelussuhteen taikka siirtää tai lomauttaa työntekijän tai työntekijät tämän tai näiden sukupuolen perusteella.

EY:n tasa-arvodirektiivin (76/207/ETY) tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioissa miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu mahdollisuuksissa työhön, uralla etenemiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä työoloissa. Miehille ja naisille on myös taattava samat ehdot työoloihin, palvelussuhteen lakkauttamisen perusteet mukaan lukien, ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Korkein oikeus on (KKO 1991:86) ottanut kantaa työehtosopimuksen määräykseen, jossa eroamisikä naisilla ja miehillä oli erilainen. Tuomioistuin katsoi, että tällainen sopimusmääräys oli tasa-arvolain vastainen.

Myös EY-tuomioistuin (C-152/84) on ottanut kantaa siihen, voidaanko työntekijän työsuhde päättää pelkästään siksi, että hän on täyttänyt vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, joka oli erilainen naisille ja miehille. Tuomioistuin katsoi, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaan miehille ja naisille on taattava samat ehdot.

Yleisradion palvelukseen ennen 1.1.1971 tulleiden naisten eläke- ja samalla eroamisikä on käytännössä 60 vuotta ja miesten 63 vuotta. Yhtiön hallituksen päätöksen mukaan työntekijän työsuhde päättyy sen kuukauden lopussa, jolloin hän saavuttaa vanhuuseläkeiän. Koska ikäraja on erilainen naisilla ja miehillä, on heidät näin asetettu eri asemaan sukupuolen perusteella.

Tässä tapauksessa ei ole merkitystä sillä, että ikärajojen ero on perustunut työnantajan ja työntekijöiden välisiin sopimuksiin. EY:n tasa-arvodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muun muassa yksittäisiin työsopimuksiin sisältyvät tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset sopimusehdot voidaan julistaa mitättömiksi tai poistaa.

Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu toteaa, että Yleisradion eroamisikää koskevan säännös on ristiriidassa tasa-arvolain kanssa, koska palvelussuhteen päättyminen on sidottu eroamisikään, joka käytännössä on erilainen miehillä ja naisilla.
Sivun alkuun

Helsinki 21.3.2001
SHORTSEISSA RAVINTOLAAN (Dnro 15/51/99)

Mieshenkilö pyysi tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun hän ei päässyt sisään ravintolaan shortseissa, vaikka hänen vaimonsa pääsi.

Tasa-arvolain mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tarkoitetaan eri asemaan asettamista sukupuolen perusteella. Syrjinnällä tarkoitetaan myös menettelyä, jonka johdosta naiset ja miehet joutuvat keskenään tosiasiallisesti eri asemaan.

Tasa-arvolain tarkoituksena ei ole estää naisten ja miesten erilaista kohtelua sinänsä, vaan epäedullinen ja epäoikeudenmukainen erilainen kohtelu. Erilaiseen kohteluun voi olla olemassa asianmukaiset ja perustellut syyt, jolloin se ei ole syrjintää.

Ravintoloilla on oikeus asettaa asiakkailleen sääntöjä pukeutumisen suhteen. Vaatimus siististä pukeutumisesta ei ole tasa-arvolain vastainen, mikäli se kohdistuu molempiin sukupuoliin, joten vaatimusta pitkistä housuista miehillä ei voida pitää tasa-arvolain vastaisena jos myös naisilta edellytetään asiallista pukeutumista.
Sivun alkuun

Helsinki 1.3.2001
TYÖVUOROJEN JÄRJESTÄMINEN MIES- JA NAISHOITAJIEN KESKEN (Dnro 4/54/99)

Tasa-arvovaltuutetulta pyydettiin lausuntoa siitä, onko eräs kuntayhtymä menetellyt vastoin tasa-arvolakia, kun eräällä sen psykiatrisella osastolla työvuoroja muutettiin niin, että yövuoroissa on vain miespuolisia työntekijöitä.

Aikaisemmin osastolla 11 on valvonut kaksi mieshoitajaa ja osastolla 12 mies- ja naishoitaja. Työvuorojen muutoksen jälkeen osastolla 12 yövuorossa on ainoastaan yksi mieshoitaja. Aiemmin useimmat osaston 12 sekä mies- että naishoitajat tekivät kolmivuorotyöhön rinnastettavaa jaksotyötä. Työvuoroja ei tuolloin jaettu sukupuolen perusteella. Työvuorot vaikuttavat sekä palkkaukseen että työn mielekkyyteen.

Osasto 11 vastaa kaikkein vaikeahoitoisimmista potilaista. Työ- ja potilasturvallisuussyistä on pidetty tärkeänä, että kaikissa työvuoroissa on kaksi mieshoitajaa. Osasto 12 on akuutti kriisihoidon osasto. Se vastaa sellaisten potilaiden hoidosta, jotka saattavat tarvita intensiivistäkin seurantaa, mutta potilaiden käyttäytyminen ei ole arvaamatonta, hallitsematonta tai väkivaltaista. Siksi ei ole pidetty tarpeellisena, että jokaisessa työvuorossa on kaksi miestä.

Osasto 12:n naishoitajat katsovat tulleensa syrjityksi palkkauksessa, koska heidän vuosiansionsa alenevat. Myös mieshoitajat kokevat tulleensa syrjityiksi, koska yksitoikkoista yötyötä on heidän kohdallaan lisätty.

Sairaalassa ei ole erillisiä miesten ja naisten osastoja. Henkilökunnan mielestä myös hoidon kannalta olisi hyvä, jos hoitajina olisi koko vuorokauden ajan potilaan oman sukupuolen edustaja. Naishoitajia tarvitaan esimerkiksi eristystilanteissa, koska tällöin naispotilaan ahdistus voi lisääntyä, jos läsnä on vain mieshoitajia.

Molempien osastojen henkilökunta toi selkeästi esiin myös sen, ettei työntekijöitä tulisi vähentää muun muassa väkivaltauhan vuoksi.

Tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, että työnantajan menettely on syrjintää, jos työnantaja johtaa työtä, jakaa työtehtävät tai muutoin järjestää työolot siten, että yksi tai useampi työntekijä joutuu muita huonompaan asemaan sukupuolen perusteella. Työnantajan ei riko syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

Tässä tapauksessa on päätetty, että osasto 12:lla yövuoroihin sijoitetaan vain mieshoitajia. Näin ollen työnantaja on järjestänyt työolot siten, että naistyöntekijät ovat joutuneet selvästi huonompaan asemaan kuin miestyöntekijät muun muassa palkkauksen suhteen. Miestyöntekijät puolestaan ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan, koska he joutuvat tekemään naisia useammin yötyötä. Lisäksi järjestely vaikuttaa naispotilaiden asemaan.

Järjestely on johtunut taloudellisten resurssien riittämättömyydestä, joten työnantajalla on ollut oikeus organisoida uudelleen osastoja säästöjen aikaansaamiseksi.

Se, että on katsottu yövuorojen edellyttävän ainoastaan mieshoitajia, on tasa-arvokysymys, mutta ennen kaikkea turvallisuuskysymys. Jos voidaan todeta, etteivät yövuorot työturvallisuuden kannalta edellytä ainoastaan mieshoitajia, työnantaja on syyllistynyt syrjintää. Jos taas katsotaan, että on olemassa objektiivinen tarve vain mieshoitajille, ei syrjintäolettamaa synny.

Kyseessä on tasa-arvovaltuutetun saaman käsityksen mukaan poikkeustilanne, joka ei ole tyydyttävä potilasturvallisuuden, naispotilaiden aseman eikä työntekijöiden kannalta. Tämän vuoksi tulisi huolehtia siitä, ettei järjestely jää pysyväksi enää sen jälkeen kun taloudelliset olosuhteet ovat parantuneet.
Sivun alkuun

Helsinki 26.2.2001
YLIOPISTO OLISI VOINUT NOUDATTAA OMAA TASA-ARVOSUUNNITELMAANSA (Dnro 2/52/00)

Naishakija on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko häntä syrjitty, kun erään yliopiston psykologian laitoksen yliassistentin virkaan on nimitetty mieshakija. Naishakijan mukaan nimitys vääristää laitoksen miesvaltaista sukupuolijakaumaa ja rikkoo myös tasa-arvolakia, koska on syytä epäillä, että tieteellisesti pätevämpi naishakija on syrjäytetty.

Tasa-arvovaltuutetulle toimitettiin selvitys psykologian laitoksen oppilaiden ja opetushenkilöstön sukupuolijakaumasta sekä yliopiston tasa-arvosuunnitelma. Selvityksessä todetaan, että yliopistossa ei ole toistaiseksi tehty sukupuolijakaumaa tasoittavia toimenpiteitä.

Yliopiston tasa-arvosuunnitelmassa mainitaan, että yliopistossa edistetään naisten ja miesten tasapuolisempaa sijoittumista erilaisiin tehtäviin kaikilla tasoilla. Mikäli hakijat ovat kuta kuinkin tasaveroiset, suositellaan virkaan nimitettäväksi vähemmistönä olevan sukupuolen edustaja. Samaa periaatetta tulee noudattaa myös määräaikaisissa virkasuhteissa.

Yliopiston selvityksen mukaan psykologian laitoksella on 31.12.1999 ollut opetus- ja tutkimusviroissa kymmenen henkilöä, joista miehiä on ollut seitsemän ja naisia kolme. Kaksi naisista on hoitanut samaa virkaa osa-aikaisesti. Kuitenkin opiskelijoista naisia on ollut 276 ja miehiä 72.

Kyseisessä tapauksessa tasa-arvovaltuutettu toteaa, että hakijoiden työkokemus painottuu eri tavoin, mutta kumpaakaan ei voida pitää työkokemuksensa perusteella toista ansioituneempana. Myös tieteellisiltä ja muilta ansioiltaan hakijat ovat yhtä ansioituneita, samoin molemmilla on virkaan vaadittava kielitaito.

Tasa-arvovaltuutetun mukaan virkaan olisi ollut perusteltua valita nainen, koska hakijat olivat yhtä ansioituneita ja yliopiston tasa-arvosuunnitelma olisi antanut siihen mahdollisuuden. Näin olisi edistetty naisten ja miesten tasapuolisempaa jakaumaa psykologian laitoksen viroissa.
Sivun alkuun

Helsinki 16.3.2000
AIKUISOPINTORAHAN MYÖNTÄMISPERUSTEET (Dnro 12/51/98)

A on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, onko sitä, että lasta kotona hoitanut nainen ei ole oikeutettu aikuisopintotukeen, koska vaaditut työvuodet eivät sijoitu välittömästi aiottujen opintojen alkua edeltävään aikaan, pidettävä tasa-arvolain vastaisena.

Kansaneläkelaitos on todennut tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessään muun muassa, että aikuisopintorahan myöntämisen ehdot eivät ole tasa-arvolain vastaisia. Opintotuen aikuisopintorahaa koskevilla säädöksillä ja annetuilla ohjeilla on pyritty saattamaan vanhempainlomalta tai hoitovapaalta palaavat aikuisopintorahan hakijat mahdollisimman yhtenevään asemaan niiden kanssa, jotka siirtyvät opiskelemaan suoraan työelämään.

Aikuisopintorahan määrä on normaalisti 25 prosenttia opiskelijan opintoja edeltävästä vakiintuneesta kuukausittaisesta veronalaisten ansiotulojen tai sitä vastaavien tulojen määrästä, kuitenkin vähintään 1.540 markkaa kuukaudessa. Jos hakijan ansiotulot tai muut vastaavat tulot ovat opintoja välittömästi edeltävänä aikana sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan erityisen syyn (esimerkiksi vanhempainloman tai hoitovapaan) takia tavanomaista alhaisemmat, tulot otetaan huomioon ennen alentamista vallinneen tulotason mukaisesti. Edellytyksenä aiempien tulojen huomioon ottamiselle on kuitenkin, että tulotason muutoksesta ennen opintojen alkua on kulunut enintään vuosi.

Jos hakija on ollut pitkään poissa työstään esimerkiksi hoitovapaalla, aikuisopintoraha määräytyy saadun etuuden perusteella tai on vähimmäismäärän suuruinen, koska korkeintaan vuoden takainen parempi vakiintunut ansiotaso voidaan ottaa huomioon. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin käytännössä sovellettu muita tilanteita lievempää ohjetta siltä osin, että palkka voidaan ottaa aikuisopintorahan perusteeksi jo kuukauden työssäkäynnin perusteella. Normaalisti aikuisopintorahaa ei lasketa alle neljän kuukautta kestäneen työsuhteen perusteella.

Tasa-arvovaltuutettu on katsonut lausunnossaan, että mikäli aikuisopintorahan hakijan tulot ovat opintoja välittömästi edeltävänä aikana esimerkiksi vanhempainloman tai hoitovapaan takia tavanomaista alhaisemmat, tulot otetaan huomioon ennen alentamista vallinneen tulotason mukaisesti. Edellytyksenä aiempien tulojen huomioon ottamiselle on kuitenkin, että tulotason muutoksesta ennen opintojen alkua on kulunut enintään vuosi. Mikäli tämä yhden vuoden määräaika ylittyy sen takia, että hakija on ollut äitiys- tai vanhempainlomalla, joutuu hakija synnytyksestä ja lapsenhuoltovelvollisuudesta johtuen asetetuksi eri asemaan. Lisäksi tämä määräaika saattaa ylittyä hoitovapaan takia. Koska hoitovapaalle jäävistä vanhemmista edelleen suurin osa on naisia, joutuvat yleensä hoitovapaalla olleet naiset asetetuksi sukupuolensa perusteella eri asemaan aikuisopintorahan määrän suhteen.

Tasa-arvovaltuutettu on todennut lausunnossaan, että on syytä olettaa menettelyn olevan ristiriidassa tasa-arvolain 7 §:n syrjinnän yleiskiellon kanssa.
Sivun alkuun

Helsinki 22.7.1999
STERILOIMISHAKEMUS TASA-ARVOLAIN VASTAINEN (Dnro 5/51/99)

A. pyysi tasa-arvovaltuutetun lausuntoa siitä, loukataanko tasa-arvoa, kun sairaala vaatii aviomiehen allekirjoituksen sterilointia koskevaan lomakkeeseen, joka on otsikoitu "Tietoa sterilointia hakevalle naiselle ja hänen puolisolleen".

Selvityksessään kyseessä oleva sairaala totesi muun muassa, että se on pitänyt puolison kirjallista lausuntoa suotavana, mutta ei ole kieltänyt sterilointia henkilöltä, jolta kyseinen lausunto on puuttunut tai ollut allekirjoittamaton. Sairaala on tulkinnut lausunnon puhtaasti informatiiviseksi.

Myös aviomiehen on periaatteessa hankittava lomakkeeseen vaimon allekirjoitus. Sairaalan kirurgit tulkitsevat asian kuitenkin niin, että potilaan saapuessa toimenpiteeseen lähettävä lääkäri on jo allekirjoittanut lausunnon ja näin ollen myös antanut puolisoille sterilointia koskevaa tietoa.

Steriloimislaissa todetaan, että ennen sterilointia sitä haluavalle on selvitettävä steriloinnin merkitys ja vaikutukset sekä muut mahdollisuudet estää raskaus. Laissa todetaan myös, että mikäli sterilointi pyytänyt henkilö on avioliitossa, myös hänen puolisolleen on kerrottava steriloinnin merkityksestä ja samalla selvitettävä, kumman sterilointi on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi sterilointia hakee.

Tasa-arvolaki kieltää sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän. Syrjintää on myös menettely, josta johtuen naiset ja miehet tosiasiallisesti joutuvat keskenään eri asemaan.

Otsikon "Tietoa sterilointia hakevalle naiselle ja hänen puolisolleen" perusteella voi olettaa, että puolison allekirjoitus vaaditaan ainoastaan, kun nainen hakee sterilointia. Lomake on näin ollen ristiriidassa tasa-arvolain syrjinnän yleiskiellon kanssa. Tasa-arvovaltuutettu esittää, että menettelyä uudistetaan niin, että se ei ole ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.
Sivun alkuun