Tasa-arvovaltuutettu

Missä vika - mitä tehdä? Raskaudesta ja vanhemmuudesta johtuva syrjintä työelämässä

Tasa-arvovaltuutettu järjesti 21.9.2004 Helsingissä seminaarin, jonka aiheena oli raskaudesta ja vanhemmuudesta johtuva syrjintä työelämässä. Seminaarissa käsiteltiin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, jotka koskevat raskauden ja perheenhuoltovelvollisuuksien perusteella tapahtuvaa syrjintää sekä keskusteltiin ongelmista,joita vanhemmuus yhä aiheuttaa työelämässä. Seminaarin avasi tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov.

Romanov kertoi seminaarin alussa, että ajatus raskauteen ja perhevapaisiin työelämässä liittyviin ongelmiin pureutuvasta seminaarista on herännyt arkirealismin tarpeista: raskaana ja perhevapaalla olevia henkilöitä kohdellaan työelämässä edelleenkin usein epäedullisemmin kuin muita. Pelko epäedullisesta kohtelusta työssä vaikuttaa myös henkilöiden omaa elämää koskeviin valintoihin. Lasta ei uskalleta tehdä eikä jäädä perhevapaalle, kun palvelussuhde on määräaikainen.

Tasa-arvovaltuutetun vuonna 2001 työmarkkinajärjestöille tekemään kyselyyn annetuissa järjestöjen vastauksissa tyypillisimmäksi tasa-arvo-ongelmaksi kuvattiin määräaikaisen työntekijän työsuhteen uusiminen, kun työntekijä oli raskaana.

Oikeus perustaa perhe, oikeus erityiseen suojeluun raskauden ja synnytyksen johdosta ja raskauden aikainen palvelussuhdeturva ovat asioita, jotka taataan useissa Suomen ratifioimissa ihmisoikeussopimuksissa. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus n:o 156, joka koskee perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua, kieltää vanhemmuuteen perustuvan syrjinnän. Mahdollisuus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja kielto syrjiä raskauden ja synnytyksen perusteella ovat keskeisiä seikkoja myös EY:n työoikeudellisessa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevassa sääntelyssä.

Suomen työsopimuslaki on jo kauan turvannut naistyöntekijöiden palvelussuhteen raskauden ja äitiysvapaan aikana. Vuonna 1987 voimaan tullut laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kieltää syrjinnän raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden  perusteella. Tosin eksplisiittisesti kielto syrjiä raskauden perusteella kirjattiin tasa-arvolakiin vasta kesällä 1992 sen jälkeen, kun korkein oikeutemme oli todennut, että irtisanominen raskauden perusteella ei liittynyt sukupuoleen. Näin siitä huolimatta, että jo alun perin lakia säädettäessä lähdettiin siitä, että syrjintä raskauden perusteella on myös syrjintää sukupuolen perusteella.

Liekö tuo korkeimman oikeuden taannoinen ratkaisu oire siitä vaikeudesta, joka näyttää liittyvän raskauteen ja ylipäätään vanhemmuuteen työmarkkinoilla. Kansainvälisistä sopimuksista, EY-sääntelystä ja kansallisesta lainsäädännöstä huolimatta raskauden ja vanhemmuuden perusteella syrjitään yhä. Vanhemmuus ja lapset nähdään työmarkkinoilla ongelmana. Tämä näkyy päivittäin myös tasa-arvovaltuutetun työssä. Tyyppitapaukset ovat tällaisia:

• Työnhakija sivuutetaan työhönottotilanteessa raskauden vuoksi.
• Määräaikaisessa palvelussuhteessa olevan työntekijän palvelussuhde jätetään uusimatta henkilön tultua raskaaksi.  Jatkosta on saatettu jo sopia, mutta kun raskaus tulee ilmi, tilanne yhtäkkiä muuttuu.
• Perhevapaalla olleen henkilön palatessa takaisin työhön hänen työtehtävänsä ovat kadonneet. Niitä hoitaa mahdollisesti vapaan ajaksi sijaiseksi otettu henkilö tai ne on hajautettu useammalle henkilölle.

Yhteiskunnan ja työmarkkinoiden odotukset ovat ristiriitaisia: EU:n työllisyyssuuntaviivoissa yhtenä tavoitteena on jo vuosia ollut naisten työllisyysasteen nostaminen, naisten kannustaminen työelämään sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistäminen. Syntyvyysluvut ovat Euroopassa hälyttävän alhaisia, myös Suomessa väestökehitys näyttää ongelmalliselta. Tarvitsemme lisää lapsia, jotta tulevaisuudessakin yhteiskunnassa riittäisi työntekijöitä, veronmaksajia, päätöksentekijöitä - ylipäätään yhteiskunnan pyörittäjiä.

Edellä mainituista tavoitteista huolimatta synnytysiässä olevia naisia ja pienten lasten äitejä pidetään työmarkkinoilla "epäluotettavina" työntekijöinä. Pitkät perhevapaat koettelevat työnantajien hermoja niin taloudellisessa mielessä kuin töiden sujuvan ja tehokkaan järjestämisenkin kannalta. Perhevapaiden kustannukset kasautuvat naisvaltaisille aloille. Toisaalta miehet valittavat epätasa-arvon työelämässä ilmenevän siten, että heidän on työn sitovuuden johdosta vaikeaa tosiasiallisesti käyttää lakisääteisiä perhevapaita. Tilastot osoittavat, että pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä.

Tämän seminaarin tarkoituksena on yhtäältä avata raskauteen ja vanhemmuuteen työmarkkinoilla liittyviä ongelmia, toisaalta pyrkiä löytämään ongelmiin ratkaisuja.  Ratkaisuja haettaessa on tunnistettava ja tunnustettava tämän päivän arkirealismi, todellisuus, jonka keskellä elämme. Niistä lähtökohdista on tarpeen kysyä mm. sellaisia kysymyksiä kuten:

• Toimiiko lainsäädäntö käytännössä?
• Olisiko määräaikaisen palvelussuhteen keston rajoittaminen raskauden ja perhevapaan vuoksi kiellettävä myös työsopimuslaissa sen sijaan, että se nyt on kielletty ainoastaan tasa-arvolaissa?
• Kustannusten tasaisempi jakaminen äitien ja isien työnantajien välillä, jotta lasten tekemisestä ja hoitamisesta koituvat kustannukset eivät tulisi vain äitien työnantajien kannettaviksi?

Työmarkkinat tarvitsevat työntekijöitä, työntekijät tarvitsevat työtä. Työntekijät ovat äitejä ja isiä, joita lapset tarvitsevat. Yhteiskunta tarvitsee lapsia. Syrjintä raskauden ja vanhemmuuden perusteella on yhteiskunnallinen epäkohta, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Näiden seurausten kantaminen tulee pitkällä tähtäimellä kalliiksi.

Seminaarin ohjelma