Tasa-arvovaltuutettu

Julkisen sektorin tasa-arvosuunnitelmat selvitetty

Tasa-arvovaltuutettu on teettänyt selvityksen julkisen sektorin tasa-arvosuunnittelusta. Selvityksestä ilmenee, että julkisen sektorin työpaikoista noin joka toisella on ollut tasa-arvosuunnittelua ja työntekijöistä noin kaksi kolmesta on ollut sen piirissä. Tasa-arvosuunnittelu on ollut yleisintä valtion keskushallinnossa ja harvinaisinta kunnissa sekä terveys- ja sosiaalialan kuntayhtymissä. Selvityksen toteuttivat erikoistutkija Tuula Melkas ja kehittämispäällikkö Anna-Maija Lehto Tilastokeskuksesta.

Selvitys perustuu kahteen tutkimusaineistoon: Alkuvuodesta 2005 haastateltiin henkilöstöjohtajia tai vastaavia tasa-arvosuunnittelun toteutumisesta. Työntekijöiden näkemyksiä koskevat tiedot perustuvat loppuvuodesta 2003 tehtyyn Työolotutkimukseen.

Työolotutkimuksen tulosten mukaan tietoisuus tasa-arvosuunnitelmista on palkansaajien keskuudessa huomattavasti vähäisempää kuin henkilöstöhallinnon keskuudessa. Tilanne on sama molemmilla julkisen sektorin alueilla, valtiolla ja kunnissa.

Julkinen sektori jakaantuu tutkimuksessa valtion keskushallintoon, valtion aluehallintoon, kuntiin, koulutuskuntayhtymiin ja terveys- ja sosiaalialan kuntayhtymiin.

Tasa-arvosuunnittelu on edennyt hyvin erilaisella vauhdilla julkisen sektorin eri alueilla. Ääripäitä ovat valtion keskushallinto ja kunnat. Valtion keskushallinnon työpaikoista kolme neljäsosaa, mutta vain joka kolmas kunta on ollut tasa-arvosuunnittelun piirissä. Kaikkiaan valtion keskus- ja aluehallinnon työpaikkojen ja koulutuskuntayhtymien enemmistö, mutta kuntien ja terveys- ja sosiaalialan kuntayhtymien vähemmistö on ollut sen piirissä.

Valtion keskushallinnossa ja koulutuskuntayhtymissä on useimmiten tehty oma erillinen tasa-arvosuunnitelma. Kunnissa ja valtion aluehallinnossa tasa-arvosuunnittelua on useimmiten muiden suunnitelmien yhteydessä.

Tasa-arvosuunnittelun määrätietoisuudessa erot julkisen sektorin eri alueiden välillä ovat suuria. Toimenpiteiden toteutumisen seuranta on järjestetty parhaiten valtion keskushallinnossa ja koulutuskuntayhtymissä, heikoimmin kunnissa. Toimenpiteiden toteuttamiselle annetaan melko harvoin määräaikoja, useammin kuitenkin valtion keskushallinnossa ja koulutuskuntayhtymissä kuin muilla julkisen sektorin alueilla. Vastuuhenkilöitäkin nimetään aika harvoin toimenpiteiden toteuttamiselle, useammin valtion keskushallinnossa kuin muualla.

Erot ylimmän johdon kiinnostuksessa tasa-arvosuunnittelun tuloksellisuuteen näyttävät suurilta: valtion keskushallinnon työpaikkojen ja koulutuskuntayhtymien suuressa enemmistössä, mutta vain joka toisessa kunnassa tasa-arvosuunnitelman toteutumisen seurannasta raportoidaan ylimmälle johdolle.

Tasa-arvosuunnittelun avoimuudessa on toivomisen varaa varsinkin valtion aluehallinnossa ja kunnissa, joissa ainakin kolmasosa henkilöstöstä on heikon tiedottamisen piirissä. Myös se, että suurillekin työpaikoille on vain harvoin luotu alayksiköihin ulottuva tasa-arvoverkosto tasa-arvovastaavineen, heikentää tiedon kulkua tasa-arvosuunnittelua koskevissa asioissa.