Tasa-arvovaltuutettu

Palkan käsite palkkakartoituksessa (Dnro 24/50/05)

Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö on pyytänyt tasa-arvovaltuutetun näkemystä siitä, onko palkan käsite ymmärrettävä tasa-arvosuunniteluun liittyvän palkkakartoituksen yhteydessä samoin kuin EY-lainsäädännön ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen palkan käsite. Lausuntopyynnön erittäin pikaisen aikataulun vuoksi tasa-arvovaltuutettu toteaa lyhyesti seuraavan:

Koska EY:n tasa-arvolainsäädännön ja oikeuskäytännön mukainen palkan käsite on kansallisesti implementoitu tasa-arvolailla, tasa-arvovaltuutettu on ymmärtänyt lausuntopyynnössä esitetyn kysymyksen niin, että sillä on tarkoitettu kysyä, onko tasa-arvolain 6 a §:ssä mainittua palkan käsitettä tulkittava samoin kuin palkan käsitettä tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa, jossa kielletään palkkasyrjintä.

Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen palkan käsite on yhdenmukaisesti EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan kanssa hyvin laaja. Palkkasyrjinnän kielto koskee paitsi peruspalkkaa ja erilaisia palkanlisiä myös kaikkia muita suorituksia, jotka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontaisetuna. Kielto kattaa sekä lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin, työsopimuksiin että vapaaehtoisuuteen perustuvat suoritukset.

Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan uudistetusta tasa-arvolaista ja sen esitöistä käy selvästi ilmi, että tasa-arvolain 6 §:n ja 6 a §:n mukaisten edistämistoimien ja lain 8, 8 a ja 8 d §:ssä säädettyjen syrjintäkieltojen tavoitteet ja sisältö ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Tasa-arvolain 6 §:n 3 kohdan mukaan kaikkien työnantajien tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa, erityisesti palkkauksessa. Hallituksen esityksessä 195/2004 todetaan, että tämän säännöksen mukaisen, tasa-arvon edistämistä palkkauksessa koskevan velvoitteen toteuttamisesta säädetään tarkemmin 6 a §:ssä. Tasa-arvolain 6 §:n 6 kohdan mukaan työnantajan tulee toimia siten, että ennakolta ehkäistään sukupuoleen perustuva syrjintä. Hallituksen esityksessä 195/2004 todetaan tästä säännöksestä seuraavasti: "Laissa ilmaistujen syrjintäkieltojen toteuttamiseksi työnantajan on tähänkin asti tullut varmistaa eri menettelyin syrjinnän kiellon noudattaminen. Lainmuutoksella työnantajalle asetettuja velvoitteita tarkennettaisiin. Muutoksen tavoitteena on syrjinnän torjuminen ennakolta ja sen sisällyttäminen tasa-arvon edistämiseen ja siten tasa-arvosuunnittelun tavoitteeksi. Tasa-arvosuunnittelusta, jolla muun muassa tulee pyrkiä syrjinnän ennakolta torjumiseen, säädettäisiin 6 a §:ssä."

Työnantajan edistämistoimien ja tasa-arvosuunnittelun yksi keskeinen tavoite on siis syrjintäkieltojen toteuttaminen käytännössä. Palkkauksen osalta tasa-arvosuunnittelulla ja palkkakartoitusvelvollisuudella pyritään ennakolta torjumaan syrjintä palkkauksessa. Tasa-arvolaista tai sen esitöistä ei käy mistään kohdin ilmi, että palkkakartoituksella pyrittäisiin vaikuttamaan palkkauksessa mahdollisesti esiintyvään syrjintään vain joiltain rajatuilta osin. Näin ollen tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan myös palkan käsitteellä tarkoitetaan molemmissa kohdissa lähtökohtaisesti samaa asiaa. Palkkakartoitussäännöksen mukaiseen palkan käsitteeseen kuuluvat ainakin peruspalkka ja erilaiset palkanlisät sekä palkaksi katsottavat luontaisedut. Kuitenkin sellaiset palkaksi katsottavat etuudet, joista päättäminen kuuluu lainsäätäjälle, jäävät asian luonteen vuoksi palkkakartoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. (Esimerkiksi Suomen valtion eläkelain perusteella maksettavat eläke-etuudet, ks. Niemi-tapaus C-351/00).

Niin EY-oikeudessa kuin kansallisessa lainsäädännössäkin palkkauksen syrjimättömyyden vaatimus koskee kaikkia palkan osia erikseen. (Ks. Barber- tapaus C-262/88 ja JämO-tapaus C-236/98). Palkkauksen syrjimättömyyttä ei siis voi arvioida pelkästään kokonaispalkkauksen perusteella. Sitä seikkaa, että palkan kaikkien osien tulee olla syrjimättömiä, korostetaan myös hallituksen esityksessä 195/2004 6 a §:n perusteluissa. Tässäkin suhteessa tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen palkkasyrjintäkiellon ja 6 a §:n mukaisen palkkakartoitusvelvollisuuden välillä on palkan käsitteeseen liittyvä sisällöllinen yhteys.

Palkkakartoitusvelvollisuudella tulisi siis pyrkiä varmistamaan kunkin palkanosan syrjimättömyys. Tätä näkemystä tukee myös eduskunnan toteamus, jonka mukaan "jotta tasa-arvosuunnitelmilla pystytään konkreettisesti edistämään palkkatasa-arvoa, on tärkeää, että naisten ja miesten palkkoja verrataan ja selvitetään syitä palkkaeroille". Eri palkanosien kriteerit ovat erilaiset ja tästä syystä myös ne syyt, joista eri palkanosiin kytkeytyvät palkkaerot johtuvat, ovat erilaisia. Palkkauksen syrjimättömyys edellyttää sen varmistamista, että palkkauksen kriteerit itsessään ovat syrjimättömiä ja että niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.

Eduskunta edellytti, että palkkakartoitus on tehtävä siten, että palkkasummat eivät ole yhdistettävissä yksittäisiin työntekijöihin. Palkanosittainen tarkastelu voidaan toteuttaa niin pitkälle kuin se ei johda ristiriitaan tämän lähtökohdan kanssa.