Sisältöön
 
 
 
 
Sivukohtainen Sisältöeditori

KVTES:n äitiysvapaasäännökset osin ristiriidassa tasa-arvolain kanssa (TAS 11/07)

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut omana aloitteenaan selvitettäväksi, ovatko kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) vuosilomaa koskevat määräykset tasa-arvolain mukaiset. KVTES:n mukaan loman pituus määräytyy normaalisti ns. A-taulukon perusteella. Loman pituus saadaan kuitenkin ns. B-taulukosta silloin, kun kysymyksessä on lomakorvaus tai kun työntekijä/viranhaltija on työssä lomavuoden lomakautena (2.5.-30.9.) enintään viisi työpäivää. A-taulukko antaa valtaosassa tapauksista enemmän lomapäiviä kuin B-taulukko. Määräyksen taustalla on KVTES:n uudistus 1.4.1999, jolloin talvilomapidennyspäivät poistuivat sopimuksesta.

Työssäolo lomavuoden lomakautena on tarkoittanut tosiasiallista työntekoa, joten esimerkiksi sairauslomaa, vuosilomaa ja perhevapaita ei ole rinnastettu työssäoloon. Jos äitiysvapaa ja vanhempainvapaa tai pelkästään vanhempainvapaa osuus lomakaudelle, työntekijä menettää A-taulukon lisäpäivät, ellei kuutta työntekopäivää lomakaudella ole. Lisäksi lapsen syntymän ajankohta voi vaikuttaa eri tavoin eri aikaan perhevapaalla oleviin työntekijöihin.

Vähintään kuuden päivän työssäolovaatimus ei sinänsä ole kovin suuri viiden kuukauden ajanjaksossa. Tyypilliset työstä poissaolon tilanteet, kuten sairauslomat ja vuosilomat eivät tavallisesti kestä lähellekään viittä kuukautta. Äitiysvapaan kesto on noin neljä kuukautta ja vanhempainvapaan noin kuusi kuukautta. Näistä vapaista kumpikin on selvästi tavanomaisia poissaoloja pidempi.

Tasa-arvolain mukaan kiellettyä välitöntä syrjintää on mm. eri asemaan asettaminen raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä. Välillistä syrjintää on eri asemaan asettaminen mm. vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella.

Lainsäädännön mukaan työntekijällä on oikeus saada raskauden ja synnytyksen perusteella työstä vapaaksi äitiysrahakautta vastaava aika. Jos työntekijä ei olisi tullut raskaaksi eikä olisi jäänyt äitiysvapaalle, vaan olisi jatkanut työssä, hän olisi saanut pidemmän vuosiloman. Näin ollen työntekijän sukupuoli on vaikuttanut siihen, että hänen lomansa pituus määräytyy B-taulukon eikä hänelle edullisemman A-taulukon mukaan. Jos työntekijää syrjitään äitiysvapaan pitämisen vuoksi, kyse on välittömästä syrjinnästä.

Vanhempainvapaata voivat käyttää sekä lapsen äiti että isä. Käytännössä lapsen äiti on useimmiten se vanhemmista joka pitää paitsi äitiysvapaan, heti sen perään myös vanhempainvapaan tai ainakin suurimman osan siitä. Mahdollinen syrjintä vanhempainvapaan perusteella on luonteeltaan välillistä syrjintää.

Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että KVTES:n määräykset loman kertymisestä eivät ole sopusoinnussa tasa-arvolain kanssa ainakaan siltä osin kuin äitiysvapaa ei rinnastu konkreettiseen työssäoloon.

Vanhempainvapaan kohdalla tilanne on ongelmallisempi eikä tasa-arvovaltuutetun ole mahdollista ottaa siihen kantaa yleisellä tasolla. Kukin tapaus tulee ratkaista erikseen siihen liittyvien tosiasioiden pohjalta.